Alku joskus hankalaa...

Alku joskus hankalaa, lopussa - toivottavasti - kiitos seisoo!

Hei! Ja vou! Niin hienolta kuin tämä blogin perustaminen ja aloittaminen minusta itsestäni tuntuukin, on se myös melko jännittävää! Tarvitsen kyllä paljon harjoitusta blogin muokkauksessa ja pitämisessä. Ja kannustustakin. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa… Tämä ensimmäinen postaus on varmaan vaikein!

Sanoin ja kuvin

Olen harrastanut kirjoittamista siitä saakka kun opin tavaamaan (niin, kuulun siihen vanhenevaan ihmisryhmään, joka opetteli lukemaan tavaamalla). Kirjoitin ensimmäisen ”kirjani” ”Yllättynyt mummi” tavuviivoilla. Sitä seurasi monenlaiset sepustukset ja teokset aikuisuuteen asti, ja oma palsta ”Äidin päiväkirjasta” Autismi-lehdessä. Valokuvaus taas nousi pikkuhiljaa kiinnostuksen kohteeksi aikuisiässä, kun halusin ikuistaa kaikki lasteni kasvu- ja elämänvaiheet. Olen ennen kaikkea tilannenäpsijä, mutta yhtäkaikki, pidän kuvien tutkimisesta ja myös erilaisten kuvakirjojen ja – koosteiden tekemisestä.

Niinpä nyt näin blogia pitämällä voin yhdistää molemmat intohimoni, ripaus vielä estetiikkaa keitokseen, höystettynä auttamisen tarpeellani; ehkä ja toivottavasti joku voi saada itselleen vinkin, neuvon tai pienen elämyksen, ja vaikka jopa uskoa siihen, että asioista selviää.

Elämänmakua

Nyt kun minulla on vielä se tärkein, eli aihe, niin mitäpä tässä muuta kuin yrittämään tätä ”lajia”, vaikka blogimaailma vieraalta vielä tuntuukin. Edessämme on seikkailu: Monenlaiset tiet ja kurvit halki Euroopan asuntovaunulla määränpäänä Espanja.  Aurinkorannikolla on tarkoitus viettää puoli vuotta, ainakin näin alkuun, joten elämyksiä, kokemuksia ja näkemyksiä kertyy varmasti jaettavaksi. Vain aika näyttää mitä tulee tapahtumaan!

Koska nyt elämässä on pysähdyksen paikka, käsittelen myös matkan varrella tämän tavallisen tallaajan epätavallista suurperheen elettyä elämää ja karttuneita kokemuksia, jossa suuri sija on ihmisen erityisyydellä. Hyödyksi, tiedoksi tai iloksi muille.

Sirocco

Olen lapsesta asti kirjoittanut päiväkirjaa ja sillä oli aina oltava joku nimi, mieluiten hieman erikoinen. Isosiskoni, joka oli ja on yhä viisas ja filosofinen, ehdotteli minulle sanoja, joista en ollut kuullutkaan. Sirocco, joka tarkoittaa Välimeren alueella puhaltavaa tuulta, kuulosti sangen viehättävältä ja eksoottiselta nuoruusajan päiväkirjani nimeksi. Nimestä jäi minulle tärkeä, jota olen käyttänyt myös tarvitessani nimimerkkiä. Nyt jos koskaan Välimerta kohta tuijotellessani, Sirocco sopii paremmin kuin mikään muu nimi juuri tälle blogille! Sirocco on lämmin tuuli, mutta se voi yltää hirmumyrskyn lukemiin, joten sekin kuvastaa osuvasti luonnettani. Uskoisin tai ainakin toivoisin olevani lämmin ja välittävä, mutta minulla on myös taipumus nopeuteen (niin päätöksissä kuin tekemisissä) ja välillä myös roihahtavaan temperamenttiin.

Yksinkertainen on kaunista

Blogistani muotoutunee ajan kanssa minun näköiseni. Varmaan vähän yksinkertainen 😏, mutta aito ja avoin. Luotan, että sanoilla ja sisällöllä on merkitystä, kuvat elävöittävät.

Olisi hauskaa kuulla, jos teillä nousi jo mieleen jotain ajatuksia tai kysymyksiä. Piditkö sinä aikoinaan perinteistä päiväkirjaa, oliko sillä nimi? Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta tai neuvoja ja vinkkejä myös teiltä.