Ajomatka Espanjasta Suomeen sodan varjossa

Kauniina maaliskuisena sunnuntaina starttasimme Espanjan Fuengirolasta kohti Suomea matkailuautollamme. Lähtöä oli edeltänyt jo viikkojen valmistautuminen ja pakkaaminen - tällä kertaa lopullista Suomeen paluuta varten. Luovuimme aurinkokodistamme aika-aikansa-mielellä. 

Mihin mahdetaan suunnata seuraavaksi? Matkaa Helsinkiin on taitettavana jonkin verran.

Nasuksi kutsumamme vaaleansininen möhköfantti on lähtövalmiina!

Katselin ikkunasta upeita vuoria ja ohi vilistäviä kaupunkeja sekä viehkoja kyliä kuin viimeisen kerran, koska huomisesta ei kukaan tiedä mitä tapahtuu. Viimeksi ajoimme korona kuin tuli hännän alla, nyt sitten sota, jota ei olisi tullut kuunaan aiemmin ajatelleeksi. Miten voikin jossain olla niin kaunista ja rauhaisaa, kun toisaalla soditaan ja Ukrainassa tapahtuu käsittämättömiä raakuuksia, joita mieli ei voi ymmärtää eikä hyväksyä.

Lumihuippuja. Vuoret Espanjassa ovat hyvin erilaisia keskenään. 

Ilma muuttui jo seuraavana ajopäivänä sateiseksi, mutta pisarat roiskahtelivatkin tuulilasiin mutana. La calima kulkeutui Ranskaan saakka, joten emme välttyneet saamasta osaamme tuosta Afrikasta asti kulkeutuneesta hiekasta. 

La calima värjäsi taivaan punertavaksi ja auto sai pienen mutapeitteen

Mitä lähemmäs Saksaa ja Travemünden satamaa pääsimme, sitä enemmän murheelliset ajatukset pyörivät Ukrainan apua tarvitsevassa kansassa ja koko sekasortoisessa maailmassa. Olimme maantieteellisesti niin lähellä hirvittävää sotaa, ihmisten hätää ja kärsimyksiä. Huonolla säällä ja mielellä ei huvittanut maailman kolkkia juuri ihmetellä. Ei voinut kuin toivoa mielessään rauhaa, että jälkipolvillamme olisi vielä kaunis maailmamme ihasteltavana, eikä joku hullu tuhoaisi tätä kaikkea... 

Pilvetkin roikkuivat uhkaavan matalalla.

Saksalaisen leipurin rauhan leipiä

Tällä kertaa kuitenkin aikatauluumme ja reittiimme sopi pysähtyä Hamelnin kaupunkiin Saksassa, joka on tuttu kansansadusta Hamelnin pillipiipari. Sateesta huolimatta paikka oli niin kutsuva kuin olin kuullut.

Hamelnin pillipiipari

Mukava jaloittelupaikka.

Käytimme jälleen Park4night-yöpymispaikkoja. Sovelluksen voi ladata kännykkään ja on kätevä käyttää, eritasoisia paikkoja löytyy pilvin pimein. Ehkä me perustamme tiluksillemme oman paikan rauhaisaa ja turvallista yösijaa tarvitseville matkailijoille. 

Espanjassa Park4night-paikka viinitilan yhteydessä.

Olimme viidentenä ajopäivänä ja 3000 kilometrin jälkeen Travemündessa, josta matkamme jatkui laivalla Helsinkiin. Kukkaromme oli keventynyt hurjasti polttoaineiden hintojen nousun takia. Litrahinta oli samaa luokkaa kuin Suomessa, paitsi Luxenburgissa diesel maksoi 1,7 € / l. Koko reissun aikana meiltä ei kysytty kertaakaan passeja, ei myöskään koronapasseja tai -todistuksia, eikä automme tavaramäärää ruvettu tutkimaan. Ainoastaan koirien passit ja sirut tarkastettiin Suomen satamassa laivasta poistuessamme. Ne olivat toki asianmukaisessa kunnossa, olimme käyttäneet koirat Saksassa eläinlääkärissä. Tämä olikin ensimmäinen kerta ikinä kun koirien papereita kyseltiin. 

Lemmikkihytti Finnlinesilla. Kelpaa, tuumivat karvakuonot.

Kotona maalla meitä odotti valtavat lumikinokset ja muutamia muita arjen toimivuuteen liittyviä haasteita. Sota ja epävarmuus kaikesta antaa kuitenkin elämään uudet mittasuhteet, ja sitä on vain kiitollinen, että asiat ovat kaiken kaikkiaan itsellä ja läheisillä hyvin. 

Onkohan lunta vielä juhannuksena? Jäitä drinkkiin?

Oli kyllä ihana palata lopullisesti kotiin. En kaipaa elämään enää niinkään vapautta vaan vakautta. Ja läheisiäni. 

Espanjan kodin taulu on nyt Suomen kodin eteisessä muistuttamassa, kuinka tärkeää on elää hetkessä. 



Kommentit

Suositut tekstit