Syksyn väriterapiaa



Wau ja wow! Tänä syksynä maailmani on muuttunut keltaiseksi. Se onkin hienoa, sillä keltainen on yksi lempiväreistäni. Värinä se rohkaisee, piristää ja parantaa stressinsietokykyä. Keltainen välittää iloa, vilpittömyyttä ja avoimuutta. Katselen aivan kuin humaltuneena ympärilleni tätä kaikkea kauneutta. 


Täytyy varoa ettei aja ojaan kun katse hakeutuu tieltä luontoon.

Olemme monena vuonna siirtyneet tähän aikaan jo Espanjaan, joten en edes muistanut, kuinka kaunista meillä Suomessa on syksyllä. Tosin syksytkin ovat erilaisia ja riippuu kesästä, millainen ruskasta tulee.


Väriloistoa joka paikassa.

Sillä... tiesitkö, että aurinkoisen kesän jälkeen ruskasta tulee kauniimpi? Puut ovat tuottaneet runsaan auringonvalon ansiosta yhteyttämisen avulla paljon sokeria, joka on  karotenoidien synteesin lähtöaine, joten näin niitäkin muodostuu enemmän.


En tarvitse juuri elokuvia, kun voin seurata oman metsän ihmeitä.

Entä tiesitkö, miksi lehdet ylipäänsä kellastuvat eivätkä esimerkiksi vain putoa suoraa puusta? Tähän on biologinen tarkoituksensa: Välitön syy on valon määrän väheneminen. Lämpötila voi olla syksyisin hyvinkin erilainen, ja se saa vain hienosäätöä aikaan kellastumisessa. Klorofylli on puille hyvin arvokasta ainetta ja puut varastoivat lehtivihreän runkoon talven ajaksi. Lehtivihreä on elintärkeää kasveille. Niinpä lehteen jää jäljelle vain punaisia ja keltaisia väriaineita, karotenoideja.


Löysin keltaisen keskeltä myös upeaa punaista.

Autismin kirjon asiantuntijana tiedän, kuinka vaikea ja haikea vuodenaika voi olla autistiselle henkilölle, koska monilla on haasteita luopua siitä tutusta ja turvallisesta. Ensin luonto on huumaavan kaunis väreineen, mutta jonain aamuna tuuli on ravistelut lehdet puista, ja maisema on alastoman harmaa. Kyllä ajatus kirpaisee itseänikin, ja onkin yksi syy siihen, että olen lähtenyt hakemaan aistinautintoja talveksi Espanjan kukista, valosta, vuorista ja merestä.


Elämä on saamista mutta myös luopumista.

Mutta nyt on aika pysähtyä, katsella ympärilleen ja miettiä, mitä elämältä vielä haluaa. Takerrun nyt hetkeksi kahiseviin lehtiin, jotka pian jäävät lumen alle. Imen itseeni voimaa, joka kantaa kyllä hankienkin yli.


Epätäydellisyys on kauneinta.

Kommentit

Suositut tekstit