 |
| Helsingin rautatieasemalla lähdössä Tampereelle lomalle vuonna 1973 |
Minulle tuli sopiva hetki elämässäni toteuttaa pitkäaikainen aikomukseni ja ottaa vanhat isäni diakuvat esille ja lähteä aikamatkalle iltojen iloksi.
 |
| Suomenlinna vuonna 1970 |
Isäni oli innokas kuvaaja, kamera roikkui hihnassa aina menossa mukana.
 |
| Isän kamera on myös yhä tallella |
 |
| Kaupunkilaislapsena oli mukava päästä luontoretkille. |
Hänellä oli myös kotonamme kylppärissä pimiö, joka oli kuin laboratorio, jossa hän itse kehitti filmit ja teki paperikuvia. Mutta ennen kaikkea hänen kuvansa päätyivät diamuotoon ja niitä onkin tuhansia.
 |
| Kauppatori vuonna 1971. Otetaanko siskot taxi? |
 |
| Pulu, pulu! |
Lapsuuden perheessäni järjestettiin säännöllisesti dia-iltoja, jotka tuntuivat aina yhtä juhlallisilta. Diaprojektori heijasti valkoiselle liukuovelle kuvat, joita oli mukava ja jännittävä kokoontua yhdessä katsomaan kuin elokuviin koko perheen tai vieraiden kanssa.
 |
| Kallion kasvatit |
Kun vanhempamme alkoivat käydä ulkomaanmatkoilla, he järjestivät reissunsa jälkeen teeman mukaisia juhlia, ja me lapset pääsimme nojatuolimatkoille milloin Mallorcalle, Rodokselle tai Kreetalle. Saimme nähdä dioissa aivan epätodelliselta tuntuvia ihania paikkoja, maisemia palmuineen, toisenlaisen kulttuurin ihmisineen ja elämänmallin, jossain kaukana meidän Suomestamme ja tavoistamme.
 |
| Vanhempani Mallorcalla 1973 |
Viriteltyäni nyt laitteet katsomista varten ja vaihtaessani säätimestä vihdoin ensimmäisen kuvan, projektorin ääni tuntui niin kotoiselta ja nostalgiselta että se sai huokauksen huuliltani - kuinka suloinen ääni! Yhtäkkiä olin kuin lapsi jälleen perhe ympärilläni.
 |
| Sama lapsuudenkodin projektorivanhus |
Vaikka tiedänkin, että kuvat kertovat usein sanoja enemmän, ainakin näkeville, nyt kuvista pulpahtivat muistot, jotka tuplasivat kaiken. Muutkin aistit heräsivät; muistin yhtäkkiä, miltä joku lelu tuntui sormissani, saatoin tuntea tätini Venäjältä tuoman samettipintaisen ankan tuoksun, tai maistaa äidin tekemän synttärikakun suussani. Kuulin Linnanmäen hälinän ja karusellin musiikin, vuoristoradan natinan.
 |
| Kevät ja Lintsin tuoksu ja äänet! |
Muistin, miltä jokin vaate tuntui iholla, miten lempitennarit alkoivat puristaa varpaista, tai kuinka tärkeä oli lempiasuni.
 |
| Lempiasussa |
Ilo retkillä, juhlien jännitys ja perheen keskeinen läheisyys kuvastui otoksista.
 |
| Joimme kahvia lapsesta saakka. Synttärionnea! |
Kallion raittiit pukit eivät näyttäneet raittiilta, ja nyt ymmärsin, ettei pukin tuloa jännitetty vain lahjojen takia (hurjan näköisiä pukkeja). Koti, elinympäristö, perheenjäsenet, astiat, huonekalut.... tuntui hienolta ja tärkeältä saada kokea se kaikki kuin uudelleen.
 |
| Joulupukki tilattiin aina Kallion raittiilta pukilta... |
Aikamatka kertoi paljon lisää niin itsestäni, perheestäni kuin elämästä pääkaupunkiseudulla. Ajankuvia liikenteestä, kaupungista, ihmisistä, muodista. Huippua!
 |
| Taisi alkaa väsyttää kesken matkan. |
En voisi olla kiitollisempi, että isäni näki tämän "vaivan", ja vaikka hän joskus viimeisinä vuosinaan oli heittämässä jo diat pois, me tyttäret otimme ne säästöön, onneksi! Kuvista näkee myös hänen välittämisensä ja ihailunsa niin vaimoonsa kuin meihin tyttäriinsä. Koen että kuvat ovat hänen rakkautensa lahja ja perintö meille. Myöhemmin hän kuvasi lapsenlapsiaan erityisesti videokameralla. Siitä tuleekin uusi matka katsoa ne läpi.
 |
| Äitini oli kuin Liza Minnelli |
Otin kuvia dioista valkokankaalta itselleni talteen. Tiedän, että ne voisi teettää digimuotoon tai paperikuviksi, mutta niitä on liian paljon, ja nämä - kuitenkin useat sadat - riittävät muistoiksi, joihin voin nyt palata useammin.
 |
| Jouluna oli isompana tyttönäkin yhä hauskaa! |
On hyvä elää hetkessä, mutta joskus on katsottava taakse, ja se auttaa askelissa taas eteenpäin. Muistakaa ottaa kuvia toisistanne ja itsestänne, ne ovat jälkipolville suuria aarteita!
 |
| Kuvaajakin pääsi joskus itse kuviin. Vappuna 1969 |
