Pihan kesäpuuhia

Muutimme vuoden vaihteessa valtavien hankien keskelle linnoittautuneeseen Willa Pajuun, hunningolle jääneeseen entiseen neuvolarakennukseen. Talo näytti suloiselta  piparkakkutalolta huurteisine kattoineen, mutta vain arvailujen varaan jäi, millainen piha olisi. 

Joulu toi meille odottamattoman yllätyksen!

Mitä sitten keväällä lumen alta paljastuikaan? No ei sitten yhtikäs mitään. Taloa ympäröivä tontti oli pelkkää epämääräistä kivenmurikkaa, hiekkaa, multaa ja risua - osittain siitä (positiivisesta) syystä, että salaojat oli kuitenkin tehty ja siksi piha myllerretty. Rajat olivat epäselvät ilman aitoja. 

Omalla pihalla ei ole puun puuta, mutta heti rajan toisella puolella on upeita kaupungin ja naapureiden puita, jotka kaartuvat pihamme ylle ja saamme iloita vehreydestä.

En ole viherpeukalo, vaikka pidänkin kukista ja kasveista. Arvostamme helppohoitosuutta. Ei siksi että olisimme laiskoja, mutta kyykkiminen ei vain tunnu innostavalta ja käytämme mieluummin aikamme johonkin muuhun kuin kitkemiseen, nyppimiseen, ruohon leikkaamiseen ja kasteluun. Halusimme siis simppelin pihamaan.

Minusta rikkakasvitkin ovat nättejä.

Rakennuksen pääovi sijaitsee kadun varrella ja pienehkö piha-alue talon takana. Verannan portaat oli jostain syystä poistettu kokonaan. Kevään koittaessa tuntui siis järkevältä aloittaa uusista portaikoista, jotta pihalle pääsisi suoraa verannalta. 

Tästä se lähtee ja alan ammattimiehiltä homma käy käden käänteessä.

Koska tekemistä oli paljon edessä, pyysimme apuun alan ammattimiehet, salolaisen Rakennus Levon. Nopeasti he rakensivatkin kahdet eri portaat pihalle, kun puhkaisimme vielä pitkulaisen verannan keskelle uuden oven entisen ikkunan paikalle. Kylläpä portaista tulikin kauniit ja nyt pääsee kulkemaan helposti joka suuntaan. 

Meille mieleiset portaat

Sitten mieheni aloitti aidan pystyttämisen. Minusta ei juuri ollut apua kuin päällysmiehenä, koska olin saanut juuri kesän kynnyksellä varaosan lonkkaani. Tukevat tolpat valettiin maahan ja ne kestävät varmasti ajasta ikuisuuteen. Valitsimme lautapaneelia, joka on lämpökäsiteltyä kuusta, jonka joskus sen haalistittua voi maalata. Rakoja aitaan ei haluttu, sillä tie menee aivan vierestä, ja näin saamme hieman yksityisyyttä. 

Tähän aitaan meni tavaraa.

Ensimmäisiä hankintoja pihalle oli myös paviljonki. Entuudestaan tiedämme, että se todella puoltaa paikkaansa Suomen oloissa, sillä se suojaa niin auringolta kuin sateelta ja pitää hyttyset ja muut pörriäiset poissa hyttysverkkojen ansiosta. Olemmekin ruokailleet koko kesän paviljongissa lähes päivittäin. 

Mustikka vai mansikka? Ei osattu päättää...

Kun lisäilmme sinne tänne muutamia iloisia viirejä, lyhtyjä ja palloja, valaisimia, istuinryhmiä, grillin ja puutarhakeinun, kaikkialla näyttikin jo paljon viihtyisämmältä. 

Iloa ja väriä pihamaalle.

Kesäkukista valitsen aina ainakin Pelargoniat, sillä ne kukkivat koko kesän. Kukat sijoitin pääovelle, jossa ne ilahduttavat myös ohikulkijoita, ja lisäksi ne ovat helppo hoitaa (varsinkin leikkauksesta toipilaana) ja kastella kun ne ovat samassa paikassa eikä ympäri pihaa.

Rico viihtyy aina touhuissa mukana eikä lähde omille seikkailuilleen kuin korkeintaan tervehtimässä naapureita.

Hankimme myös muutamia lempiyrttejämme sekä pari marjapensasta, jotka sijoitettiin pihalle. Pihan nurkkaan toimme vanhan sauna-automme. Sielläpä saa hyvät löylyt ja on hauska lisä pihalle. 

Pihasauna

Hiekkaa pihalle tilattiin muutama kuormallinen. Siinä riitti kyllä rehkimistä ja tasoittelua, mutta niin nurkat pikkuhiljaa siistiytyvät. 

Hiekkaa hiekkaa...

Ensi kesänä voimme jatkaa pihan suunnittelua, paljon jäi vielä tehtävää. Mutta sehän on hauskaa, kun aika ei tule ainakaan pitkäksi. Nyt syksy on saapunut ja alkaa olla aika vaihtaa kanervat ruukkuihin.

Tunnelmavaloja hämärtyviin iltoihin.

Minkälaisia piha/mökki/parveketöitä sinulla oli kesällä? Mikä luo sinusta viihtyisyyttä? 

Toivotan tunnelmallisia syysiltoja sinulle! 

Suositut tekstit