Parisuhdetuumailua tinahääpäivänä


10-vuotishääpäivää kutsutaan tinahääpäiväksi. Juhlamme kunniaksi hankimme meille kupit uusiin lukkopajan tiloihin, sillä myös posliinihäiksi kutsutaan tätä täyden kympin päivää.

Tästä lähtee hyvä päivä.

Kymmenen vuotta on tosiaan jo siitä kun sanoimme toisillemme tahdon. Vihkitilaisuudessa olimme ihan kahdestaan, vain todistajien läsnäollessa. Tuomari oli jostain syystä kovin hämmentyneen oloinen koko toimituksen ajan sekoillen sanoissaan. Hän kysyi ensin minulta tahdonko, vaikka yleensä kysytään ensin mieheltä. Lopuksi hän tuijotti meitä, ja huokasi sitten kuinka kaunis pari hänen mielestään olimme. Kyllä meistä säteili varmasti tulenpalava rakkaus ja onni. Vihkitodistuskin oli sitten kirjoitettu väärin. Mutta meitä vain nauratti. Seuraavana päivänä järjestimme yllätysjuhlat kotikylän Kettulan pirtillä. Trubaduurimme sanoi jälkeenpäin, että ne olivat todelliset satuhäät. Yhtäkaikki, meille mieluisat juhlat, rennot kaikille, koska kukaan ei tiennyt tulevansa häihin eikä kenellekään tullut mitään lahja- tai pukeutumisstressiä.

Vihkitilaisuuden jälkeen oli hymy herkässä.

Rakkautta ja tahtoa olla yhdessä ja toisen rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissä on riittänyt. Olen onnellinen, kun meillä kaikki on ollut niin mutkatonta ja konstailematonta. Tässä iässä kymmenen avioliittovuotta ei toisaalta ole paljon, mutta kestävä onni ei valitettavasti kohdannut heti nuorena. Jokaiseen vuoteen on mahtunut sitäkin enemmän iloa, onnea, tapahtumia, erilaista tekemistä, asumista kahdessa maassa. Seitsemän lastamme ovat olleet tärkeä osa elämäämme, ja toimimme myös vuoden sijaisvanhempina.

Espanjasta on tullut toinen kotimme.

Kaikkia seitsemää lasta ei saa aina samaan aikaan paikalle.

Mikä on onnen salaisuus? En ole kyllä ollenkaan oikea ihminen antamaan vinkkejä toimivasta parisuhteesta. Minusta jokainen ihminen ja suhde ovat luonnollisesti erilaisia ja ainutlaatuisia. Mikä toimii joillakin voi olla kauhistus toisilla. Mutta kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että puolisoa on kunnioitettava ja arvostettava, oltava lojaali, luotettava ja rehellinen - kuten toki kaikille ihmisille.

Tekisimme toistemme puolesta mitä tahansa.

Miettiessämme mikä meidän suhteesta tekee hyvän ja pitää meidät yhdessä, on varmasti se, että olemme myös parhaat ystävät, viihdymme toistemme seurassa ja haluamme jakaa toistemme kanssa kaikki asiat. Meistä on mukava palvella toisiamme, tehdä asioita toisen puolesta tai toisen hyväksi. Tuemme ja kannustamme toista ja olemme aina valmiita toistemme vähän hulluihinkin ideoihin ja tekoihin. Myös koskettaminen on tärkeää, se tuottaa varmasti rakkaushormoneja, joten toisesta ei etäänny kun halailee ja pussailee päivittäin.

Mitäs sitten taas keksitään?

Meitä yhdistävät myös samat kiinnostuksen kohteet sekä elämäntyyli ja -arvot. Olemme kumpikin melko rentoja ja halu nauttia elämästä ja nähdä maailmaa on suuri. Niinpä on tullutkin maailmaa koluttua melkoisen mukavasti. Osaamme tehdä rohkeita päätöksiä ja ratkaisuja. Minun "helmasyntini" on, että suunnittelisin asioita joskus turhan pitkälle ja joskus huolestun asioista, vaikka olenkin yleisesti ottaen melko huoleton. Mieheni sanoo silloin, että älä turhaa ressaa. Mikään ei tunnu olevan hänelle ongelma. Kaikkeen keksitään ratkaisu, hänen kanssaan on aina turvallinen ja huoleton olo.

JP:n kanssa voi lähteä turvallisin mielin mihin vain, vaikka Marokkoon.

Välillä riitelemme, tulisestikin, ja yleensä ihan tyhmistä pikku asioista, jos pinnaa sattuu kiristämään tai on vaan huono päivä. Joskus suusta lipsahtaa "kun sä aina" tai "kun sä et koskaan", mikä ei tietenkään pidä paikkansa, ja yritämme välttää näitä sanoja. Parisuhteessa voi kyllä kehittyä ja muuttaa omia käytös- ja käyttäytymismallejaan jos on riittävästi halua. Aina pyydämme ja annamme anteeksi nopeasti, se on äärimmäisen tärkeää. Osaamme myös olla erossa toisistamme ja puuhailemme välillä myös omia juttujamme.

Nopea sovinnonteko on tärkeää. Pitkävihaisuus olisi surkeaa.

Nyt vietimme juhlapäivämme Helsingissä, pieni irtiotto maalta. Lomaviikko on mennyt lukkoliikkeen muutossa, mutta huvittelimme kuitenkin työn lomassa hieman kuoharilla ja nautimme Ukko-Munkin hyvästä ruoasta. Käppäilyn Seurasaareen siirsimme sateen vuoksi toiseen hetkeen. Ramsaynrannassa oli kuitenkin niin kaunista, ihanaa puiden kukintaa. Katsoessani puolisooni, ajattelin, että ehkä lukkosepällä on sittenkin jokin taika-avain sydämeeni ja onneemme.

Elämä hymyilee!
Toivotamme onnea myös muille sekä ihania kesäpäiviä kaikille! Tästä kesä voi alkaa!

Onnea vuonna 2010 ja 2020.

Suositut tekstit