Kuvat kertovat ottajistaan tarinan
18.6.2021 vietetään Autistien oikeuksien päivää (Autistic Pride Day), kansainvälistä juhla- ja kampanjapäivää. Autismiin liittyy yhä ennakkoluuloja ja perättömiä yleistyksiä.
"Et voi nähdä minussa mitään vikaa, sillä minussa ei ole mitään vikaa".
Terveyskeskuslääkäri totesi vastikään vastaanotolla pojilleni, että niin, autismihan on mielentilahäiriö (!). Poikani loukkaantuivat luonnollisesti ja pyysivät häntä perehtymään asiaan tarkemmin. Seuraavaksi kerraksi hän oli tehnyt niin. Kyseessä on neurobiologinen erilaisuus. Meistä jokainen kokee joskus tunne-elämään liittyviä häiriöitä tai masennusta, mutta toisaalta en yhtään ihmettele, jos maailma ja ihmisten asenne aiheuttavat niitä autismikirjolaisille enemmän kuin valtaväestölle. Aistiherkkyys on myös kuorimittavaa. Mutta aisteja ei voi pitää viallisena, koska ne ovat usein paljon tarkempia!
 |
| Suomen suvesta ja auringonlaskusta nautitaan kaikin aistein! |
Haasteita selviytyä maailmassa, joka on "suunniteltu" neurotyypillisiä ihmisiä varten, on paljon ja monenlaisia, mutta autismikirjon henkilöillä on myös huomattavia vahvuuksia, omilla pojillani esimerkiksi on ällistyttävä muisti.
Valokuva, jonka ihminen kuvaa, kertoo mielestäni kuvaajasta valtavasti; mistä hän on kiinnostunut, mikä häneen vetoaa. Minkä kuvakulman valitsee, mikä liikauttaa ja aiheuttaa jonkin tunteen. Poikani ovat juuri Savonlinnassa kesälomareissulla, ja pyysin heitä ottamaan kuvia muistoksi. He lähettivät minulle nämä kuvat, ja heidän luvallaan tekin pääsette nyt Savonlinnaan ja erityisesti hienoon Olavinlinnaan. Vaikka Autistien oikeuksien päivästä ei ollut tuolloin heidän kanssaan puhetta, nämä sopivat nyt mielestäni aiheeseen erinomaisesti! Näistä löytyy myös vertauskuvallisuutta!
Historia on aina ollut poikieni lempiaihe. He eivät halunneet linnassa opastetulle kierrokselle, vaikka opas olisi kenties saanut kuulla heiltä täydentäviä asioita. Lomamatkoillamme saamme missä tahansa maailmankolkassa valtavasti tietoa ja kertomuksia tietoniekoiltamme.
Välillä räjähtää! Räjähdysvaaran, raivarit, oppi vanhempana huomaamaan, mutta myös toisinpäin, lapseni oppivat hyvin tulkitsemaan, milloin äidin mitta alkoi olla täysi. Ennakointi auttaa, yllätykselliset asiat eivät autismikirjolaista monesti miellytä. Iän myötä kärsivällisyys kasvaa.
 |
| Olavinlinna on rakennettu 1400-luvulla. Kuva kuin postikortti! |
Monet ajattelevat, että autismikirjolainen sulkeutuu itseensä ja hänen lähelleen on vaikea päästä. Joskus se onkin näin, mutta omat poikani ovat myös hyvin huumorintajuisia, näyttävät ilmeensä ja tunteensa sekä omaavat hyvät sosiaaliset taidot. Mutta niitä on myös harjoiteltu. Jokainen toki haluaa olla joskus rauhassa tai kaipaisi suojakseen haarniskaa, minä ainakin.
Seinä vastassa? Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, on opeteltava peruuttamaan ja ottamaan uusi suunta. Vaatii rohkeutta valita toinen tie, mutta päätä ei kannata hakata loputtomasti seinään, vaikka esim. palveluviidakossa usein onkin niin turhauttavaa että mieli tekisi.
Kun tie ja askelmat ovat kivisiä, vaatii sisua mennä eteenpäin. Nousta aina epäonnistuneen päivän tai hetken jälkeen. Mutta sitä oppii huomaamaan, että vaikka välillä on vaikeaa, kun haasteista selviää, saa voittajafiiliksen!
Aukkoja löytyy vielä aivan liikaa yhteiskunnassamme, tasa-arvoisuudessa, ihmisten suhtautumisessa, hyväksymisessä ja tietämyksessä. On vaikea esimerkiksi löytää työtä, vaikka taidot olisi yhtä hyvät kun muilla työnhakijoilla.
Pojillani oli bändi nimeltään Rautahäkki. Häkissä ei tunnu kivalta. Yhteiskunta ei useinkaan ole vastaanottavainen vähänkään erilaiselle ihmiselle ja autismikirjolainen syrjäytyy helposti. Onneksi on myös poikkeuksia, on myös paljon heitä jotka ottavat mukaan porukkaan. Onneksi!
Väärällä puolella aitaa? Eksyminen polulta on pelottavaa. Sain aikoinaan etsiä joskus kadonneita lapsiani, myöhemmin heistä on tullut hakoja suunnistamaan ja painavat päähänsä suurkaupunkien metrokartat.
Elämänlangat voivat mennä välillä ihan sekaisin, maailma ei ole helppo kenellekään. On hyvä oppia pyytämään apua, niin sotkut saadaan kyllä selvitettyä.
Luonto tuo levollisuutta ja antaa rauhaa itse kullekin.
Elämästä on mukava nauttia erityisesti saunassa ja jutella syntyjä syviä lauteilla.
Autismikirjolaisilla ei ole paljon ystäviä. Mutta riittää kun on ainakin muutama hyvä, luotettava ja tärkeä ihminen elämässä.
Eikö ollutkin ihania, hienoja kuvia? Huippuja kuten ottajansa! Poikani haluavat tuoda autismikirjoa tutuksi; ehkä sitten ihmisiä ei pelota kohdata monenlaisia ihmisiä ja auttaa tarvittaessa, kun saa tietää aiheesta enemmän. Ehkä tässä oli taas jotakin!
