Pikku-Helmi, kaupunkikoti Lohjalla

Viihtyäkö maalla vai kaupungissa, siinäpä kysymys. Jos on mahdollista valita molemmat, mikä ettei? Tässä postaussarjassa kerron "projektistani"; onnistunko sisustamaan kaupunkikodin viihtyisäksi käyttämättä rahaa tai ainakin olla ostamatta mitään uutta kaupasta sekä tekemään pientä pintaremonttia minimaalisella (n.100 €) budjetilla? 


Vanha puutalo, jonka ohi moni varmasti kulkee sitä noteeraamatta, käänsi minun pääni välittömästi. Lohjan keskustan kyljessä yhä ryhdikkäänä seisova neljän asunnon talo viekoitteli minut sisään.

Kaunis miljöö

Vanhan kivenhakkaajan talon sisältä löytyi erityislaatuinen helmi, joka vei sydämeni. Se kuiskutteli menneen ajan havinaa lattian kotoisalla narahtelulla, sijaiten kuitenkin aivan kaupungin paalupaikalla. Siispä juuri sopiva vuokrattavaksi pieneksi kaupunkikodiksi! Luonto, mukavat lenkkipolut ja järvi uimarantoineen ovat myös lähellä.

Talon jokainen ovi on saanut samanlaiset kolkuttimet.

Vaikka maatilamme sijaitsee Salon puolella, Lohja on kaupunki, jossa asioin, käyn töissä, tapaan sukulaisia ja ystäviä. Lohja juhlii tänä vuonna myös 700-vuotista historiaansa, joten kaupungissa on luvassa monenlaisia extratapahtumia.

Pyhän Laurin kirkko on Suomen suurin keskiaikainen pitäjänkirkko. Odotan pääseväni sinne joskus konserttiin.

Pysähdyin miettimään nyt tarkasti huonekalujen, esineiden ja tavaroiden käyttötarkoitusta. Mitä tarvitaan toimivaan, mutta toki viihtyisään kotiin? 

Harvinaista luksusta, että kaupunkikodissa on takka, ja vieläpä näin sydämellinen! Tässä kodissa on tulisijoja peräti kaksin kappalein.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän huomaan tarvitsevani. Olen alkanut vieroksua kaikenlaista yltäkylläisyyttä. Myytyämme jokunen vuosi sitten maatilamme päärakennuksen, olemme majailleet kesäkotimme pienehköissä ja vaatimattomissa, joskin viihtyisissä tiloissa. Tarvitsen elämään ehdottomasti myös estetiikkaa, sillä se tekee minut yksinkertaisesti iloiseksi. Mutta kauniin, ainakin itselle mieluisan kodin, voi saada aikaan ilman suurta rahasummaa. Vai voiko?

Ihanat koukeroiset pönttöuunin luukut miellyttävät minun silmääni.

Omiin maatilamme nurkkiin ja rakennuksiin on kerääntynyt vuosien varrella todella paljon monenmoista kalustetta ja tavaraa (niin että ihan hävettää...). Espanjan kodista tuli jotakin tunnearvoltaan tärkeää takaisin Suomeen. Myös äitini kuolinpesästä jäi sitä sun tätä. Jo näillä saisi sisustettua useammankin asunnon.

Muuttoapulaiset valmiina!

Päätin, että käyttäisin minimaalisesti rahaa kodin luomiseen ja sisustamiseen, mieluiten ei ollenkaan, tai en ainakaan ostaisi mitään kaupasta. Käyttäisin vain omia tai toisten vanhoja kalusteita ja tavaroita. Toisen roska voi olla toisen aarre, sanotaan. 

Kivimiehen talossa täytyy olla hieman kiviä!

Onnistuinko "projektissani", tarvittiinko rahaa ja jos niin kuinka paljon? Siitä lisää seuraavassa postauksessa. 


Suositut tekstit