Värisokean näkökulma

Tällä hetkellä maailma näyttää harmaalta, niin vuodenajan ja sään, koronaviruksen kuin oman surutyöni keskelläkin. Mutta värisokea henkilö näkee maailman aina hieman eri lailla. On kuitenkin erittäin harvinaista ettei näe mitään värejä, vaan kaiken mustavalkoisena.

Puna-vihersokea mieheni korjaili hiljattain mopoa. Hän pyysi välillä minua katsomaan ja kertomaan johtojen värejä, että sai yhdistettyä ne oikein, vilkut ja valot toimimaan. Siitä sain ajatuksen kirjoittaa aiheesta muutaman sanasen, sillä asialla on melko isokin merkitys elämässämme.

Värisokeus miehillä on varsin yleistä, noin 8 prosenttia miehistä on puna-vihersokeita, kun naisilla lukema on vain 0,4 prosenttia. Puna-vihersokeutta on eriasteista, jotkut eivät erota punaista ja vihreää, jotkut taas sekoittavat nämä värit niiden joutuessa vierekkäin. Myös ruskean ja vihreän eri sävyjen erottelukyky voi olla rajoittunut.

Puhumme usein väreistä eri tilanteissa. Mieheni saattaa kysyä metsän väreistä, koska juuri vihreän ja ruskean eri sävyjä on vaikea erottaa, joku kohta vain näyttää tummemmalta ja toinen vaaleammalta. Joskus huokaillessani vaaleanpunaisen iltataivaan kauneutta, mieheni ei huomaa siinä mitään erilaista. Siitä olen oppinut muistamaan, että kerron hänelle enemmän väreistä, kun nyt tiedän tilanteita, missä hänen voisi olla mukava tietää, miltä maailma tai vaikka jokin kankaan väri näyttää.

Marjametsään tai mansikkamaalle on turha JP:n kanssa lähteä, ainakin jos haluaa ”saalista”. Punaiset marjat eivät erotu pensaista. Kampaamokäyntini jälkeen hän ei huomaa hiuksissani mitään eroa, punasävyiset kun hiukseni ovat. Voin käyttää sisutuksessa myös ihan rauhassa vaaleanpunaista, sillä hän näkee sen jonkinlaisena beigenä – vaikka tuskin hänellä vaaleanpunaista muutenkaan olisi mitään vastaan. Tosin yksi seinämme lipsahti maalatessa melkoisen purppuraksi, ja hänestä se oli hyvä, kun minä olisin halunnut korjata asian. Se oli sitten siinä muutaman vuoden, jokunen vieras sitä hieman hämmästeli. Lopulta värin voimakkuus vain ärsytti minua itseäni niin paljon, että muutin värin. Hän myös luuli useita vuosia yhden huoneemme seinän olevan beige, kun se on oliivin vihreä.

Liikennevalot JP erottaa. Paitsi jos kirkas auringonpaiste loistaa niihin, mutta silloin minullakin voi olla vaikeuksia nähdä valojen muutosta. Kaiken kaikkiaan värisokeus ei ole hänen elämää häirinnyt ekä rajoittanut, vaikka nuorena sillä oli iso vaikutus uravalintaan. Rakennuspiirtäjän ammatti jäi vain haaveeksi, mutta nykyohjelmilla sekään ei varmasti olisi este ammatille. Hän onkin saanut toteuttaa kykyään meidän omien useiden rakennusprojektiemme kanssa.

Hänen vanhempiensa ompelukoneliikkeessä aikoinaan hänellä oli vaikeuksia myydä asiakkaille sopivan värisiä lankoja, samoin rautakauppiaana maalia myydessä oli parempi antaa asiakkaan itse valita väri ja olla suosittelematta mitään. JP löysi kuitenkin lopulta mieluisan, sopivan ammatin lukkoseppänä ja yrittäjänä. Mutta on varmasti monia, joilla unelma on myös murskaantunut haitan vuoksi, sillä on muutamia ammatteja, joihin värisokea ei sovellu, kuten lentäjät.

Erotatko numeron ja mikä se on? Värisokea ei näe numeroa tai voi nähdä sen numerona 21.
Vastaus lopussa.

Miesten värisokeus periytyy aina äidiltä, vaikka äiti ei olisikaan itse värisokea. Silmän verkkokalvon valoherkät tappisolut reagoivat valon eri aallonpituuksiin ja tunnistavat ne väreinä. Värisokealla jokin tappityyppi saattaa siis puuttua tai olla viallinen. Varhainen toteaminen on tärkeää, ja siksi onkin erilaisia kuvia ja testejä, joita voi jo lapselle käyttää.

Numero ympyrässä on siis 74, toivottavasti näit sen.