On se suuri hetki vuodessa, kun uusi lukuvuosi on alkamassa! Muistatko sinä ensimmäisen koulupäiväsi? Ensimmäisen lapsesi koulupäivän?
Kun aloitin koulun Matinkylän kansakoulussa Espoossa vuonna 1972, kokoonnuimme voimistelusaliin. Valtava määrä lapsia, vanhempia ja opettajia. Pidin äitiä kädestä ja olin sitä mieltä, että en päästä irti. Että kun nimeni huudetaan ja olisi astuttava A-luokan jonoon, äiti tulisi mukaan.. Olin kovin ujo. Mutta kun kaikki muutkin lapset menivät yksin, ilman vanhempaa, oli vain rohkaistuttava ja mentävä. Sain opettajaksi ihanan kauniin nuoren naisen, Eeva-Liisan, jolla oli minimekko päällä. Hän johdatti meidät luokkaan, ja kun äiti huikkasi jääkö odottamaan minua, tunsin itseni jo niin rohkeaksi että vastasin, että osaan kyllä tulla kotiin omia aikojani. Koulu oli 300 metrin päästä kotoamme eikä edes katua ylitettävänä.
Minulla alkoi koulutie siis turvallisesti. Ensimmäisen päivän jälkeen nukahdin aapinen kainalossa.
Omien lasteni koulun alku jännitti minua varmaan enemmän kuin heitä. Koulun aloitus on aina vanhemmille myös haikeuden paikka ja mielessä käydään suuria tunteita. Omasta pienestä on kasvanut koululainen.
Koulun alku joka syksy oli iso juttu perheessämme. Lapsien kanssa ei muistaakseni ollut mitään kriisejä koulun alkamisesta, vaikka ei se koulunkäynti aina herkkua ollut.
Viimeisinä lomapäivinä mietittiin, oliko kaikilla reput kunnossa, tarvittiinko jotain uutta. No pojilla ei koskaan tarvittu mitään uutta (heidän mielestään), varmaan vanhat kirjatkin kannettiin selässä koko peruskouluajan. Tytöillä sen sijaan piti aina ostaa uusi reppu tai laukku ja penaali ja vaatteet…
Olen työskennellyt valtaosan työurastani koulussa, niin peruskoulussa kun ammattiopistossa. Pitkän loman jälkeen oli kyllä jo kiva palata mukavaan työhön, joka alkoi lukuvuoden suunnittelulla ja tietysti työkavereiden kesäkuulumisilla.
Vähän onttoa, kun koulu ei tunnu eikä näy enää juuri missään perheessämme, ei itsellä ja nuorimmainenkin opiskelee viimeistä vuottaan ammattiopistossa. Myös kesäloman alku ilman koulun Suvivirttä on tylsää.
Ajan kuitenkin päivittäin alakoulun ohi. Vilkutan joskus lapsille, jotka seisovat pysäkillä ja toivon heille turvallista koulumatkaa, ja taivalta elämässään eteenpäin.
