Mulla yksi pyyntö ois

Vuosi sitten pikkujoulujen aikaan katselimme Espanjassa häikäisevän kauniita jouluvaloja Fuengirolan kaduilla. Malagassa ihailimme Euroopan upeinta valonäytöstä. Ei olisi voinut edes kuvitella, kuinka koronavirus pimentää maailmamme, laittaa meidät polvilleen.

Polvistuisin todella nyt jos pystyisin (polven tekonivelen kanssa en voi): Mulla yksi pyyntö ois, että tämä painajainen saataisiin hätistettyä pois. Senkin korona - älä vie pieniltä lapsuutta pois, älä nuoruutta, vanhuutta. Elämää. Anna meidän nauttia ajasta tästä, anna elää täyttä elämää.

Auttaa minä voin, me kaikki voimme omalta osaltamme. Pitämällä sovituista ja suosituksista kiinni. Mutta pidetään myös toisistamme kiinni! 

Minulla on lupaus: Voin antaa aikaani sitä tarvitsevalle, aika on mielestäni tärkeintä mitä ihmisellä on. Jos siis tarvitset elämääsi piristystä ja tuulettumista, voit tulla tänne maalle Kettulaan ilman pelkoa koronasta, tekemään vaikka pienen tonttu- tai kuusenhakuretken metsään. Täällä voi hengittää ilman maskia, haistella kuusen tuoksua, kuunnella tuulen suhinaa, tuntea elämän värinää. Voi nauraa - tai vaikka itkeä tai huutaa - niin että raikaa, eikä kukaan kuule eikä katsele, paheksu. Juoda glögit kannon nokassa.

Nyt pian alkavan vuoden viimeisen kuukauden katselen taivaan tähtiä ja en voi muuta toivoa, kun että saisisimme paremman ensi vuoden.