Maalle vai kaupunkiin asumaan Espanjassa?

Luonto on tärkeä osa elämääni. Kotimme Suomessa onkin aivan metsän keskellä ja Espanjassa nautimme Mijaksen vuorilla maatilalla elämisestä neljättä talvea... kunnes! Lampaiden, vuohien, kukkojen ja kanojen keskellä mieleen hiipi ajatus kokeilla, millaista olisi asua kaupungissa, missä ystävät, työt, harrastukset, ruokapaikat ja muut palvelut olisivat lähellä, eikä tarvitsisi päivittäin ajaa vuoristoteitä.


Vuoret ovat ihanat mutta vuoritiet eivät houkuta päivittäiseen ajoon.

Palaset loksahtivat kuin itsestään kohdilleen. Loppuvuodesta tuttu tarvitsi pikaisesti vuokralaisen Fuengirolan Los Pacosin kerrostaloasuntoon, ja me saimme samointein uudet asukkaat La Atalaya Macorran tilalle. Niks ja naks; muutimme jouluksi uuteen kotiin.

Ei ihan perinteinen kerrostalo.

Los Pacos sai alkunsa Teuvo Hakulisen toimesta 54 vuotta sitten. Suomen Urheiluliitto lähti yhteistyökumppaniksi ja lomakylää alettiin kehittää urheilukeskukseksi mäkisen maastonsa ansiosta. Kun tutustuin lähiöön, jota olin pitänyt parhaat päivänsä nähneenä, nuhjuisena ja turvattomana paikkana, yllätyin positiivisesti. Käytyäni ystävien luona kylässä, ulkosivujen taakse kätkeytyy viihtyisiä sisäpihoja ja keitaita, salaisia puutarhoja uima-altaineen. Taloyhtiöt ovat aidattuja ja portit pidetään lukossa, joten  nukkumaan voi mennä rauhallisin mielin. Siellä täällä katujen varsilla on puistoja ja viheralueita, tennis- ja padelkenttiä. Taloyhtiömme takana nousee pikku vuori, jonne kiipeämällä saa palkaksi huimat panoraamanäkymät. 


Näkymä kaupunkiin.

Taloyhtiömme Pueblo Pacos rakennettiin aikoinaan suomalaisille huippu-urheilijoille harjoitusleirien majoitustiloiksi. Pihassa on yhä vanha respa. Yhtiö on arkkitehtuuriltaan mielestäni hyvin kaunis ja mielenkiintoinen. Paikka on rauhallinen, yhtiö hiljainen. Bussikin kulkee vierestä. 


Upea talo, joka on on vain osa kokonaisuutta.

Pacos Pueblo

Vanha respa

Pihapiiriä. Toinen puoli yhtiöstä koostuu luhtitalotyyppisistä ratkaisuista.

Fuengirola on suotta mielestäni aliarvostettu. Se on selkeä kulkea ja täynnä erilaisia ravintoloita tapahtumineen, siisti ja kaunis rantapaseoineen. Kaupunki sykkii elinvoimaisena meren ja vuorten välissä, maisemat ovat joka suuntaan viehättävät. Monia lomailijoita saattaa nyppiä muut suomalaiset ja suomenkieli, mutta silloin paikka ei olekaan oikea. Mutta kun täällä asuu tai talvehtii, on mukavaa kun voi jutella myös omalla äidinkielellä - eikä minusta suomalaisissa muutenkaan ole mitään vikaa. Iäkkäille tiet ovat tasaiset kulkea ja kielitaidottomat pärjäävät, mutta yhä nuoremmat ja lapsiperheet muuttavat myös rannikolle. Voisikin sanoa että Fuge on aurinkoinen "Suomen kunta".

Paseolla on monenlaista katsottavaa kilometritolkulla.

Kaupungissa on tosiaan kaikki lähellä. Voimme lähteä suunnittelemattomasti minne vain, vaikka iltapalalle kulman taakse ravintolaan. Kaupat ja leipomot ovat kävelymatkan päässä. Aikaa eikä rahaa kulu matkoihin. Boltilla pääsee myös muutamalla eurolla siirtymään eri paikkoihin. Mopolla ja pyörällä on myös näpsä kulkea, toisin kuin vuoriteillä. Emme viihdy baareissa, vaan vietämme koti-iltoja, mutta välillä on mukava käydä tapaamassa tuttuja, joilla on oma kantapaikka kulmalla. Juttuseuraa on aina tarjolla, jos sitä toivoo.


Turvallista asumista.

Kahden ison koiran kanssa kerrostaloasuminen on ollut meille kuitenkin melko hankalaa, varsinkin kun koirat ovat tottuneet juoksentelemaan vapaasti ulkona. Itselle päivittäiset pikku lenkit ovat toki olleet hyödyllisiä. Naapurimme, niin suomalaiset kuin espanjalaiset, ovat olleet mukavia ja kohteliaita, mutta saatamme itse olla liian äänekkäitä kerrostaloon. Olemme saaneet elää niin huolettomasti maalla miettimättä, häiritseekö jotkut äänet muita. Eipä ole tullut ajatelleeksi, että itselle tavallinen äänimaailma voi häiritä naapuria.


Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

Maatilan äänet oli mieleemme; kukot, linnut, lampaiden määintä ja espanjankieli huudahduksineen. Ihastelimme maailman kauneutta, katsoimme joka ilta auringonlaskua. Saunoimme. Saimme hedelmiä puista ja lähiruokaa. Maallakin oli lähiravintoloita mihin mennä halutessa. Koirat saivat olla aina ulkona ja mekin olimme paljon enemmän ulkona ja kuljimme joella, joka oli yksi lempipaikoistamme. Välillä on vähän ikävä sinne.


Maalla kylään saattoi tulla myös yllätysvieraita.

Jokaisella on omat intressit, millaisessa paikassa viihtyy, arvostaako maaseudun rauhaa vai kaupungin vilskettä. On kuitenkin hyvin erilaisia paikkoja niin maalla kuin kaupungissa. Myös viereiset kaupungit ovat täällä viihtyisiä, mutta niin erilaisia kuitenkin kuin Fuengirola. Kerrostaloasuminen ei jatkossa sovi meidän elämään, ainakaan niin kauan kun meillä on koiria; tarvitsisimme jatkossa ainakin pihan. Onhan kaupungissa, kuten vaikka täällä Los Pacosissakin, myös omakotitaloja ja rivitaloja, jossa saisi kaiken yhdistettynä samaan pakettiin. 

Vaikea siis sanoa, kummassa olisi parempi asua, maalla vai kaupungissa, sillä molemmissa on puolensa. Seuraava steppimme on kuitenkin paluu Suomeen, ja sitäpä ei koskaan tiedä, mitä keksimme taas seuraavaksi, mihin tuuli meitä kuljettaa.  

Suositut tekstit