Olimme ajelleet heinäkuisella roadtripillämme Ruotsin rannikkoa ylöspäin Tukholman liepeillä sijaitsevasta Nynäshamnista, ja ylitimme Suomen rajan Aavasaksan kohdalla. Olimme tulleet Lapin maakuntaan! Ajatuksena oli päästä seuraamaan valoisaa yötä Aavasaksan huipulta, mutta siellä oli meneillään festarit, ja me kaipasimme luonnon rauhaa.
Saimme vinkin ajella 50 km eteenpäin Suomea poikittain, sieltä löytyisi levähdyspaikka, johon voisi jäädä yöksi. Niin paikka löytyikin, sitten vain leiri pystyyn aivan järven rantaan ja ihmettelemään aurinkoa, joka tuskin lainkaan laskisi.
 |
| Leiri pystyyn järven rannalle, jossain keskellä rauhaisaa Pohjois-Suomea |
 |
| Unihiekkaa ei ole tarjolla valoisassa yössä. |
Vaikka valoisuuteen on Suomen kesissä tottunutkin, on kuitenkin häkellyttävää, kuinka pohjoisessa aurinko hädin tuskin vaipuu ponnahtaessaan jälleen uuteen päivään.
 |
| Kauniit keltaiset sävyt kietoivat meidät hurmioon. |
 |
| Uuteen päivään! |
Matkamme jatkui Posiolle. Ystävämme pitävät siellä hotelli Aapaa, johon oli mukava tutustua. Oli hauskaa myös kuulla "alkuasukkaiden" tarinoita, saada hyvää ruokaa ja saunaankin pääsimme.
 |
| Hotelli Aapan baarissa kelpaa nauttia virvokkeista, ruoasta ja hyvästä seurasta. |
Ystäviä riittää pohjoisessakin, ja he ovat hassua kyllä heitä, joihin olemme tutustuneet Espanjassa. Niinpä jatkoimme matkaa Kuusamoon ja Juumaan. Ystävämme perheellä on kautta aikojen ollut Camping-alue Ala-Juumalla, joka on varmasti monille tuttu. Luontoaluetta kiertää niin pieni kuin isokin Karhun kierros-luontopolku. Erityisesti joen riippusilta ja sen ylittäminen oli itselleni hieno kokemus. Pelkään vähän korkeita paikkoja. Myös koirat uskalsivat ylittää sillan hienosti. Laskimme 12 vuotta aiemmin Oulankajoen kanootilla ison Leonbergin koiramme kanssa.
Luonto oli niin äärimmäisen kaunis keskikesälläkin, ja voi vain arvailla kuinka upeaa on ruskan aikaan tai talvipakkasilla revontulien loimutessa ympärillä. Ihmiset tuntuivat myös tosi ystävällisiltä ja ennen kaikkea kiireettömiltä. Porot kulkivat rauhallisesti ympärillä. Ystävämme lapsuudenkoti ja koko elinympäristö oli myös koskettavaa nähdä. Maisemat, jossa olemme tottuneet viettämään aikaa Espanjassa ystäviemme kanssa, ovat hyvin erilaisia, mutta molempia ympäristöjä yhdistää kauneus ja rento meininki. Aivan sydäntä pakahduttava kauneus purkautuu sielusta varmasti monille taiteena, kuten ystävällämme musiikin välityksellä, suorastaan neroutena. Lahjakkuus on toki myös saatu lahja, mutta sen hyödyntäminen ja pärjääminen vaatii kuitenkin lisäksi paljon harjoitusta ja työtä.
 |
| Kuvat eivät täysin pysty välittämään sydämen laulamaan saavaa tunnelmaa. |
Kotimatkalla etelään näimme vielä paljon poroja ja Suomen kaunista luontomaisemaa.
 |
| Porot eivät syöksy sentään samalla tavalla eteen kuin peurat. |
 |
| Joskus nälkä voi yllättää kesken tien ylityksen. Ei hätää. Me kaikki odotamme. Pohjoisessa kiire on kaukana. |
Koko reissumme oli kyllä mukava ja rento. Tiet veivät paikkoihin, joihin ei ollut alun perin ajatusta edes mennä. Joskus on kiva ajella niin, että ei suunnittele liikoja. Jokainen päivä on silloin kuin yllätyspussi!
Tähän päättyy viisiosainen matkakertomuksemme. Jos haluat lukea aiemmat käänteet, linkit ovat tässä:
