Kahden kodin systeemi
Vaikka maailmaan tutustuminen eri kaupungeissa ja kylissä kuljeskellen viehättää, olen kuitenkin ihan oikea kotihiiri. Rakastan kotoilua; tykkään laitella kotia nätiksi, kokkailla, siivota ja pyykätä, kutsua ihmisiä käymään. Nyt kun puoli vuotta on hujahtanut kahden kodin asukkina, voin kertoa, millaista se on ollut.
Kokemusta toki on aiemminkin kahden kodin systeemistä, kun kotimme olivat eri maissa, Suomessa ja Espanjassa. Mutta se oli tietysti ihan erilaista, sillä tuolloin sai viettää elämää aina hyvän sään aikaan. Ainaisessa kesässä. Tavarat ja vaatteet eivät liikkuneet kämpästä toiseen ja arki poikkesi suuresti toisistaan eri maissa. Espanjassa oli ihan toisenlaista tekemistä kuin Suomessa, ja ystäväpiiri oli myös eri.
 |
| Espanjassakin kokeilimme asua niin maalla kuin kaupungissa. Molemmissa on puolensa. |
Nyt lande- ja kaupunkikodin välissä ( joiden välimatka toisistaan on vain vajaa 30 km) pysyy sama arki työpaikkoineen ja ihmisineen. Vaatteet (joita Suomessa pitää olla melkoinen repertuaari sääoloista johtuen) ja elintarvikkeet ovat milloin missäkin, ja joskus ei juuri siellä, missä tarvitsisi. Nyt tarvitsisin sadetakkia ja vatkainta, mutta ne ovat maalla. Välillä tunnen itseni kassialmaksi, aina johonkin suuntaan menossa nyssäköitteni kanssa.
 |
| Pötyä pöytään, on pöytä missä hyvänsä. |
Tiedät varmaan tunteen, kun olet ollut pitkän päivän töissä tai matkoilla ja saavut kotiin. Huulilta pääsee huokaus: "Ihanaa olla kotona!". Kumpi koti tervehtii minua tullessani nyt lämpöisemmin? Rehellisesti sanottuna: Molemmat aivan tasapuolisesti. Molemmista löytyy rauha, mukava kotoisa tunnelma ja turva. Enää sieltä ei löydy sitä suurperhettä kuten aikoinaan, mutta aika aikansa ja nyt olen saanut laitella kotia vain kahdelle aikuiselle pienempiin tiloihin eikä enää suuriin neliömääriin.
 |
| Tämä metsänhaltija tarkkailee maalla tilan korkeimmalla kohdalla. |
Kaupunkikodissa on siistiä ja uudenlaisen elämän viehätyksensä, jonka hankkiminen tuntui järkevältä keskellä lumisinta talvea. Maalla paikat ovat heikunkeikun, asuttuamme tilalla yhdessä toistakymmentä vuotta, tavaraa on kertynyt monenmoista. Kesällä paikka on meille paratiisi.
 |
| Tähän kelpaa pötkähtää, taulun tyttö soittaa huilullaan unisävelmiä. |
Hassua on se, että pikku kaupunkikoti Lohjalla havisee enemmän menneen ajan tunnelmaa ja tuntuu enemmän maalaismaiselta tai vanhanaikaiselta kuin kotimme maalla. Kohta jo 80-vuotiaan Pikku-Helmen pihasta paljastui talven jälkeen valtavien hankien alta upea vanha puutarha marjapensaineen sekä omenapuineen. Talo sijaitsee viehättävällä puutaloalueella Lohjalla. Pihalta voisi kuitenkin melkein saada (hyvällä heittokädellä) osuman kaupungin ensimmäisen liikkeen ikkunaan, niin lähellä se on keskustaa.
 |
| Mukava bonus hyyryläiselle saada pihasta marjoja, omenia ja silmänruokaakin. |
Itse asunnossa on täytynyt asua onnellisia ihmisiä, se huokuu seinistä. Niinpä minä astun narahteleville lattioille aina kuin lämpimään, turvalliseen syleilyyn. Aivan kuin isoäiti olisi jättänyt emalisen kahvipannun minua varten liedelle ja essun naulaan roikkumaan.
 |
| Nautiskelu on yksinkertaista. |
Kotimme maalla Salon puolella rakenneltiin jokunen vuosi sitten tilamme päätalon myymisen jälkeen lähinnä kaikenlaisesta ylijäämätavarasta, kuten vanhoista ilmaiseksi saaduista ikkunoista ja eristelevyistä. Talo on varmaankin maailman persoonallisin erämökkerö, jossa ei ole sitä menneen ajan havinaa, mutta sen sijaan on kuin osa luontoa, sillä puiden oksat kurkottavat sisälle asti.
 |
| Ruokailutilan seinät ovat isoja ikkunoita, joten tunnelma on kuin olisi ulkona. |
Maalla koti onkin koko alue, ei vain asumus ja koko klaani mahtuu tiluksille viettämään yhteistä aikaa. Ilmojen sekä vuodenaikojen seuraaminen on upeaa. Koska luonto ja metsä merkitsevät meille hyvin paljon, tämä kesä menikin täysin maalla "puuhamaassa", jossa voi olla aina ulkona. Meneillään on jatkuvasti jokin projekti, varsinkin miehelläni.
 |
| Suomen luonto on parasta, on hyvä heittäytyä välillä sen sekaan. |
Nyt on nyt ja aika näyttää mistä sitä vielä itsensä löytää, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu hyvältä juuri näin. On hauskaa ja jännittävää, kun elämässä kaikki on kuitenkin yhä mahdollista, vaikka vuosia kertyy... Pääasia mielestäni on kuitenkin se, että löytäisi itsensä, jos ei sitä tähän mennessä ole tehnyt. Joskus voi yhä yllättää itsensäkin löytämällä uusia puolia itsestään. Omaa ajattelutapaansa voi aina kehittää ja muuttaa, me jokainen voimme itse päättää miten elämämme kulkee. Bonuksena on superhienoa, jos on löytänyt sen itselle parhaimman ja sopivimman ihmisen (ja koiran) rinnalleen. Silloin ei ole suurtakaan väliä, missä ja miten asuu, sillä silloin kaikki on niin kuin pitää, elämässä on kaikki mitä tarvitsee. Koti löytyy sydämestä.
 |
| Olen saanut elämässäni Jackpotin. Kaiken mitä olen toivonutkin. |
Mistä sinä haluaisit itsesi vielä löytää? Toivotan mukavaa syyskuun aikaa sinulle ja rohkeutta elämääsi! Rohkeutta ei ole se, ettei tuntisi pelkoa, vaan että on valmis kohtaamaan pelkonsa ja tarttumaan asioihin joita epäröi tai joista haaveilee!
Jos haluat lukea postaussarjan Pikku-Helmestä, linkit löytyvät tästä:
