Kuukauden kohtaaminen saaressa sukuloiden

Talven aikana Espanjassa vietimme monia mukavia hetkiä Lammin Jaskan ja Elinan kanssa. Jaska on mieheni serkku. Kävimme yhdessä mm. retkellä El Torcalissa, joka on ihmetystä herättävä kivinen luonnonpuisto Malagan tuntumassa. Nyt pääsimme tutustumaan Lammien, mielestäni aivan yhtä ihmetystä herättävään kesäpaikkaan, Jeriko-saareen, jossa on tuhansia vuosia vanhoja kiviä, kallioita ja siirtolohkareita.

Jo automatkalla ajellessamme Vaasan ohi, maisemassa kiinnitti huomiota valtavat kivenjärkäleet. Merenkurkun saaristo onkin Suomen ainoa luontokohde, joka on UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Vaikutun erilaisista kivistä, sillä se seisauttaa minut ajattelemaan luontoa ja maailman ihmeitä. Kuinka kivi kestää kun mikään muu ei. Kun me vain käväisemme täällä, ne ovat ja pysyvät. Mitä kaikkea ne ovatkaan nähneet ja kokeneet, jos niillä vain olisi silmät ja tunteet. 

Kapteenihattuinen Jaska odotti meitä rannassa laiturilla, ja niin retkemme alkoi kohti Jerikoa.  Rannoilla ja kapeassa salmessa oli valtavasti suuria kivirykelmiä, joiden ohi oli pujoteltava varovasti. Maisema oli tyystin erilainen kuin mitä eteläisessä Suomessa merellä olemme tottuneet näkemään. Kaislikon välissä tuntui siltä, kuin olisimme olleet vaikka jossain Amerikan suoalueella.

Perille päästyämme hämmästeltävää meillä riitti kivien lisäksi. Saari on suojainen, joka kätkee sisälleen kaikkia aisteja vaalivan kesäparatiisin. Tuulikin harvoin häiritsee, ilmansuunta on suurimmalta osalta oivasti itään. Ilmaa on raikas hengittää, täällä katoavat varmasti murheet, jos sellaisia on.

Jaskalla ja Elinalla ei tekeminen varmasti eläkepäivillään lopu. Heidän idearikkautensa ja luovuutensa, mitä saarella on käytetty, näkyy kaikkialla, niin teknisissä asioissa kuin estetiikassa. Kukkaloistoa on monenlaista, eli puutahurin "vikaakin" tuntuu löytyvän. Vaikka saarelle ei tule sähköä, ovat ratkaisut olleet monet ja loistavat. Valoa ja aurinkosähköä on, ja jopa vettä tulee hanasta! En olekaan käynyt sellaisessa ulkohuussissa, missä on lavuaari ja hana. Enkä myöskään niin sievässä ja hyväntuoksuisessa!

 

Mökissä ja saunarakennuksessa on loistavat tilaratkaisut, joten nukkumapaikkojakin on lapsille ja lapsenlapsille, joista on mukava päästä mamman ja paapan luo nauttimaan kesästä. Mikä seikkailupaikka saari onkaan lapsille ja unelmakeidas aikuisille rentoutua! Yhteistä touhua riittää kalastellen ja saunoen, kaloja perkaillen ja kesäleikeistä iloiten. Isoilla terasseilla on tilaa syödä ja viettää aikaa, ja lasitettuun huvimajaan voi vetäytyä karkuun vaikka sateelta tai hyttysiltä.

Saarella on myös vajoja, missä säilyttää puutarhavälineitä ja halkoja yms. Käytännöllinen idea on liki yhdeksän metrisen kivenjärkäleen kainaloon tehty vaja. Pihan takaosassa on röykkiöittäin sammaloituneita kiviä, jotka toimivat myös tuulensuojana.

Ehkä ”Pelle Pelottoman” hauskin keksintö on moottorikäyttöinen lautta, johon mahtuu isompikin sakki, vaikka syömään ja iltaa viettämään meren aalloille. Mekin pääsimme ilta-ajelulle, ja matka johti toista serkkupoikaa tervehtimään, jolla on myös mökki lähellä.

Lammien luona varmasti sukulaisia ja ystäviä riittää. Me viivyimme yön yli. Täytyy sanoa, että olisimme voineet juuttua saarelle pitemmäksikin aikaa kaikkia pieniäkin yksityiskohtia ihmettelemään, mutta työt kutsuivat kotiin.

Jaska ja Elina ovat ihastuttava, vieraanvarainen pariskunta. He ovat myös hyvä esimerkki siitä, kuinka omasta kunnosta ja hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia, että voi sitten vielä nauttia niistä eläkepäivistä täysin rinnoin. Nauttia tästä kaikesta kauneudesta, jonka eteen on nähty myös paljon työtä. Touhuaminen ja ideointi näyttää olevan heille elämäntapa ja ilo!