Tallinna: Historiallinen helmi ei himmene!

Onko Tallinna jo loppuunkulutettu ja -koluttu? Niin nähty!? On ollut puhetta paljon siitä, että suomalaiset ovat ”hylänneet” Tallinnan ja Viron. Hintataso kun on noussut, alkoholia ei saa enää niin huokeasti kuin ennen ja töykeä asiakaspalvelu on karkottanut suomalaiset.

Tallinna on kuitenkin oikea historiallinen helmi ja yksi Euroopan parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Koska mieheni JP:n yrityksellä on yhteistyökumppani Tallinnassa, tulee siellä käytyä työasioiden ohella. Viime käynnistämme olikin melkein vuosi aikaa, koska olimme tässä välissä niin kauan Espanjassa. Oli siis mielenkiintoista lähteä katsomaan, pitääkö väittämä paikkansa, odottaako meitä autioituneet kadut? Samalla saisimme tunnelmoida kymmenvuotispäiväämme, sekä juhlia tyttärien kesäloman alkua.

No mutta! Laivahan oli täynnä väkeä –  muitakin kuin japanilaisia turisteja. Tallinkin uusimmassa laivassa Megastarissa löytyy kuitenkin hyvin paikkoja ja tilaa kaikille. Lyhyt matka menee hujauksessa hyvässä seurassa, me nautimme virvokkeita katetulla viihtyisällä kansiterassilla.

Sää oli suosiollinen, ja perille päästyämme istahdimmekin ensi ”töiksemme” terassille vanhankaupungin helmalle nauttimaan hiukopalaa ja erikoisia oluita. Beer Garden on olutravintola, jossa on myös hyvä ruoka. Hyviä ruokapaikkoja ja ruokaa joka makuun löytyy kaupungista varmasti. Kuten myös ostospaikkoja, joita onkin pilvin pimein torista ostoskeskuksiin. Minun ei kuitenkaan tarvitse juuri ostoksia tehdä. On vain mukava katsella ja ajautua viehättävään tunnelmaan mukaan. 

Sitten vanhankaupungin kujille. Minuun Tallinnan vanhakaupunki vetoaa aina. Kaupunki on rakennettu 1200-1500-luvuilla, ja värikkäiden talojen, viehättävien kujien ja sisäpihojen sekä upeiden kirkkojen muodostama kokonaisuus jaksaa aina helliä aistejani. Tunnen pääseväni pieneen menneen ajan satuun mukaan mukulakivillä köpötellen. 

Kujille oli ilmestynyt entistä enemmän kuppiloita terasseineen ja kutsuvan näköisiä paikkoja. Ennen vanhankaupungin portteja, missä on paljon kukkakauppoja, toinen puoli kadusta on nykyään myös täynnä terasseja. Raatihuoneentorilla oli ihmisvilinää ja turistiryhmiä, joten mitä ilmeisemmin porukkaa tuntuu yhä riittävän. Ehkä turismiin ja ystävällisempään palveluun on panostettu nyt enemmän.

Katsottavaa ja tutkittavaa Tallinnassa on vaikka millä mitalla, muutakin kuin vanhakaupunki. Tällä kertaa matkamme oli vain lyhykäinen, mutta aiemmin olemme vierailleet mm. arkkitehtonisesti ainutlaatuisessa Lentosatamassa (Lennusadam), joka on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Museo sopii koko perheelle ja lupaa meren täydeltä jännitystä. Kaupungissa on myös lukuisa määrä erilaisia museoita. Itse olemme käyneet mm. Viron ulkoilmamuseossa, joka esittelee Viron maalaisarkkitehtuuria ja kyläelämää (landepaukkuja pikku kylästä kun olemme, mutta myös arkkitehtuurista ja rekentamisesta kiinnostuneita). Nämä molemmat kohteet sijaitsevat vartin etäisyydellä keskustasta. KGB Museo löytyy aivan kaupungin keskeltä, Viru-hotellin yläkerrasta.

Kotiinpäin tullessamme istuimme laivan kannella ja juttelimme, että tuntui kyllä siltä, että Tallinnassa oli nyt jopa enemmän ihmisiä kuin aiemmin. Toki on sesonkiaika. En voisi itse ajatella, että Tallinna on jo niin nähty. En kyllästy kaupunkiin, koska haen sieltä juuri irtautumista arjesta erilaisilla aistinautinoilla, ja mukavassa seurassa matkan aikana tulee juteltua erilaisista asioista kuin yleensä. Mutta hyvä, jos niin ajattelevat rymysakit ja ryyppyporukat – niitä ei kyllä tullutkaan nyt vastaan. Tosin Viro on juuri päättänyt laskea alkoholiveroaan, jatkuukohan viinaralli jälleen... 

Yhteenvetona, että tämäkin on makuasia. Kuka tykkää mistäkin ja tavasta vapaataan viettää. Minulle Tallinnasta löytyy aina uusia kujia tallattavaksi, ja sinne on nopea päästä huokeasti pienellekin irtiotolle, vaikka toki nautin myös oman Suomemme kaupungeista ja paikoista. Pienet retket erilaisilla kokoonpanoilla ovat myös aina hauskoja ja virkistäviä!