Kuka voisi kellot seisauttaa?

Tänään kun on siirrytty talviaikaan, on aika ja kello kaikkien huulilla ja ajatuksissa. Vitsaillaan, kuka kääntää kellot tai minne ne siirtää (eli varastaa tai laittaa nurinpäin tai siirtelee huoneesta toiseen.).

Vanhan seinäkellon aika on pysähtynyt 1950-luvulle. Se kantaa arvokkaasti mieheni vanhempien hääkuvaa, muistuttaen elämän tärkeimmistä asioista

Niin, kelloilla mitataan aikaa, mutta mitä aika lopulta on? Lasten kasvettua aikuisiksi, olen niin usein huokaillut, kunpa ajan voisi edes hetkeksi pysäyttää, kun se tuntuu rientävän turhan nopeaan! Tai en haluaisi päästää irti jostain ihanasta hetkestä. Oikeasti ajan pysäyttäviä kokemuksia minulle on ollut käynti  Espanjan Rondassa ja El Torcalissa, jossa aika sai uudet mittasuhteet seisoessani miljoonia vuosia vanhalla merenpohjalla. Mietin, miten minun aikani on vain hippunen tässä maailmankaikkeudessa. Miten myös juuri minun aikani täällä on ollut hyvää, en ole kärsinyt puutteesta enkä pelosta, että minut olisi vaikka heitetty tuolta Rondan sillalta rotkoon turhana ihmisenä...

El Torcal

Ronda

No - aikahan siis on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa etenemistä. Menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta. Ei ole oikeasti aikakoneita, vaikka joskus olenkin tuntenut olevani aikamatkoilla vieraillessamme vanhoissa ihastuttavissa kylissä ja kaupungeissa. Tuumailen myös toisinaan, ovatko omat kaksospoikani sittenkin tupsahtaneet väärään aikakauteen, sillä he olisivat ehkä sopineet paremmin ajatuksiltaan ja olemuksiltaan kauas menneeseen aikaan. Kuten ehkä minä itsekin?

Kun kuopukseni syntyi 18 vuotta sitten, tajusin, etten ehkä kaikessa ruuhkavuosien hässäkässä taistellut aikaa vastaan, vain kelloa, joten riisuin sen, enkä ole enää koskaan pitänyt sitä sen jälkeen. Halusin keskittyä täysin perheeseeni ja antaa kaiken aikani heille - meille! Mutta helmasyntini ja jopa pieni pakkomielle tai outous, on ollut minulle säästää aikaa tekemällä samaan aikaan monia asioita tai ajaa lujaa vaikkei minulla ole kiire.

Tietysti kellot ovat tärkeitä, että pysytään sovituissa aikatauluissa, enkä ole ”aikavaras” eli myöhästelijä. Mutta olen onneksi ymmärtänyt hetken tärkeyden. Olen hankkinut kotiin kelloja, jotka eivät käy, vaan ne muistuttavat siitä, että tämä aika ja tämä hetki on juuri nyt, hiiteen viisarit.