Kun Sirocco kohtasi Glorian

Olen saanut elää aina turvassa, kaukana maailman luonnonkatastrofeista. Tapaninmyrsky Suomessa on ollut pahin, minkä keskellä olen ollut puiden repeytyessä irti juuriltaan ja rysähdellessä pelottavasti talomme ympärillä.

Mutta nyt olen ollut todella liki Espanjan hurjaa Gloria-myrskyä, joka sivalsi lopulta meitäkin Mijas Costalla, La Atalaya Macorran vuorilla. Olen ollut nyt todistamassa omin silmin erikoista ilmiötä (Espanjan ilmasto-olosuhteissa), eli rae- ja lumikuuroja, ja maan peittävää valkeaa huntua, jota ei ole nähty täällä vuosikymmeniin. Espanjan säästä on kyllä puhuttu jo vaikka kuinka, mutta en silti voi sivuuttaa tätä. Tuuli-sanalla on myös merkitys blogissani, kuinka kuljen näissä elämän vaihtelevissa tuulissa (Sirocco=Afrikasta puhaltava lämmin tuuli), ja nyt Sirocco kohtasi tämän pahaa tuhoa aikaan saaneen hyytävän Glorian.

Meillä vuorilla ollaan totuttu hurjiinkin tuuliin, kerran jopa puutarhapöytämme lensi kaiteen yli, ja usein terassilla on ihan uudenlainen järjestys aamulla. Talo on kuitenkin vankka tiilitalo, eikä sitä mikään hetkauta. Se on myös niin korkealla vuorella, ettei sinne yltä tyrskyt eikä tulvat. Olemme myös tietysti tottuneet Suomessa ties millaisiin lumimyräköihin, emmekä vähästä säiky. Kun rakeet alkoivat kilistä tortai-iltapäivänä terassin kaiteeseen, riensin ulos, enkä osannut ensin kuin nauraa. Kaikki näytti niin hupaisalta ja epätodelliselta. Rakeet muuttuivat muutamissa minuuteissa rännäksi ja sulivat maasta melkein saman tien pois. Ukkonen sen sijaan piti koiriamme jännittyneinä lähes koko päivän.

Mutta Gloria-myrsky on ollut kaukana hupaisasta. On pelottava ajatus, kuinka se on riehunut tuhoa aikaansaaden. Ei ihme että sukulaiset ja tuttavat Suomesta kyselivät huolestuneina peräämme, ja me vielä ehdimme väittää, että täällä maailma makaa ihan niin kuin aina ennenkin.

Fuengirolan kaupungin myrsky kuitenkin kiersi kuin ihmeen kaupalla, joskin se hieman hulmautti helmojaan sielläkin kovina sateina. Mieheni työskenteli parhaillaan kaupungissa, kun laitoin videonpätkän, mitä meillä vuorilla oikein tapahtuu. Hän oli aivan hämmästynyt, sillä rannassa oli tuolloin melko tyyntä ja rauhallista. Myös Malaga oli saanut valkean peitteen aamuyöllä, jota hämmästeltiin, eikä konekaan voinut laskeutua kentälle.

Fuengirola kastui, mutta mitään pahempaa ei sattunut tässä suojaisassa kaupungissa.

En olisi osannut uskoa, että raekuurosta saadaan vielä uusinta, entistä rajumpana. Perjantain ja lauantain välisenä yönä se alkoi taas. Nyt rakeet olivat vielä suurempia. Ukkonen riehui aivan päällämme pitkään, salamoiden ja jyristen samanaikaisesti. Se oli hurja näky, miten öisessä pimeydessä salamat valaisivat vuoret kuin missäkin kauhuelokuvassa.

Aamun valjettua näky oli yhä hurja ja hieman surullinen: Rakeet olivat vahingoittaneet ja sotkeneet paikkoja ja rummuttaneet automme aivan lommoille. Maatilan isännän auton takalasi oli mennyt pirstaleiksi. Myös alueemme teiden jokien ylityskohdat olivat muuttuneet ajokelvottomiksi.

Koko Espanjassa myrsky aiheutti laajaa tuhoa ja ainakin 13 henkilöä kuoli. Rajut sateet, tuulet ja valtavia aaltoja nostattanut myrsky romahdutti rakennuksia, siltoja on sortunut, samoin rautatiekin on paikoin vaurioitunut. Turistikauteen valmistautuvien kaupunkien useat rannat ovat huuhtoutuneet tiehensä. Autot ovat vahingoittuneet lähtiessään tulvien mukana kerääntyen kasoiksi. Kymmenet tuhannet koululaiset eivät myöskään päässeet kouluun.

Espanjan talveen kuuluvat myös epävakaat ilmat, sen me tiedämme, mutta hyvin nopeasti sateiden jälkeen paistaa kuitenkin aina aurinko. Kyllä nyt tuntui erityisen suloiselta herätä sunnuntaiaamuna auringon säteisiin ja upeaan tyyneen päivään. Mietin kirkasta aamun taivasta katsellessani tätä maailman menoa ja maailman tuulia, kiitollisuus päällimmäisenä tunteena.