Pistekirjoituksen merkitys perheessämme

Maailman pistekirjoituspäivää vietetään 4. tammikuuta, Louis Braillen, pistekirjoituksen keksijän syntymäpäivänä. Braille itse sokeutui nuorena ja kehitti järjestelmän 15-vuotiaana Pariisin sokeainkoulussa. Itse tutustuin systeemiin Jyväskylässä, näkövammaisten koulussa, jossa lapseni kävi koko peruskouluajan viikon tukijaksoilla. Muuten hän kävi ihan kodin lähellä koulussa kuten muutkin lapset.

Kun oman esikoistyttäreni näkö heikentyi alaluokilla entisestään, päätimme siirtyä sokeiden käyttämiin tekniikoihin. Heikkonäköisten tekniikoilla opiskelu oli liian hidasta, ja fiksu näppärä tyttö tarvitsi oikeanlaiset eväät pysyäkseen samassa tahdissa muiden koululaisten kanssa.

Ehkä teille herää kysymys, että miten se oli mahdollista, oliko ratkaisu oikea osittain näkökykyä omaavalle lapselle? Eikö sokeiden tekniikat ole vielä hitaampia ja vaivalloisempia? Vastaus on ei, mutta pistekirjoituksen opettelu vie kyllä aikansa. Kuitenkin sen jälkeen kaikki on helpompaa. Tytär teki kyllä tuplatyön opetellessaan sekä pistekirjoituksen että lukemaan tavallista tekstiä. Monet mukavat harrastukset toivat elämään vastapainoa, ja useimmat ihmiset eivät edes huomanneet tytön huonoa näköä.

Näön avulla pistekirjoituksen oppii oikeastaan melko helposti, kuten minäkin. Järjestelmä perustuu kuuteen pisteeseen, joita siirtelemällä saadaan aikaan kirjaimet, välimerkit, numerot, matemaattiset merkit ja nuotit. Mutta kuten mitä tahansa taitoa, sitä on ylläpidettävä, joten unohdin kyllä vallan nopeasti lukemisen, kun en enää tarvinnut sitä itse. Tuntoaistin avulla en koskaan ruvennut edes harjoittelemaan, ja sormenpäiden tunnon harjaantuminen lukemiseen kestää kauan kellä hyvänsä.

Tänä päivänä aikuinen tyttäreni lukee pistekirjoitustekstiä yhtä nopeasti kuin näkevät mustavalkotekstiä. Jokainen sormi, peukaloa lukuun ottamatta, voi lukea samanaikaisesti eri kirjaimia edeten riviä eteenpäin. Rivin päättyessä toinen käsi on jo seuraavan rivin alussa, kun toinen vielä lukee edelliseltä riviltä.

Tietokoneen kanssa käytetään pistenäyttöä, jolla ruudulla näkyvä teksti näkyy pistekirjoituksena. Näppäimistöllä kirjoitetaan normaalisti teksti. Kännykässä, ainakin Iphonessa, on myös pistesyöttömahdollisuus. Viestit kuunnellaan puheella. Puheeseen saa eri nopeuksia ja minä en ainakaan saa selvää niin nopeasta puheesta, mitä tytär käyttää. Hän voi siis kuunnella salaisetkin viestit läsnäollessani, enkä minä ymmärrä niistä mitään!

Kun hankin hänelle ensimmäisen kännykän kymmenvuotislahjaksi, hän oppi käden käänteessä näppäilemään sokkona tekstarit. Kehitin hänelle oman systeemin jokaiselle näppäimelle: A oli numero kakkosen kohdalta yksi painallus, B 2-2 painallusta, C 2-3, D 3-1 ja niin edespäin. Hän opetteli taulukon ulkoa ja sen avulla hän siis oppi tekstailemaan kuten kuka tahansa, mutta ilman katsomista. No, noista ajoista on tosiaan tultu harppaus eteenpäin!

Äänikirjoja saa nykyään kuka tahansa vaivatta, mutta oma tyttäreni lukee edelleen myös ”perinteisesti” pisteillä. Kotona hänellä on esim. maustepurkit ja pesuainepullot merkattuna pisteillä. Mukavaa, että pistemerkinnät julkisissa tiloissa ja erilaisissa tuotteissa ovat viime vuosina lisääntyneet. Ehkä sinäkin olet huomannut vaikka ostaessasi lääkettä apteekista, että pakkauksessa on pistemerkinnät.

Hämeenlinnan Pilvipeilissä tutustumassa erilaisiin aistihuoneisiin.

Vanhemmat ovat luonnollisesti ylpeitä lapsistaan ja heidän saavutuksistaan. Meidän perheessämme ei ole ollut kellään paineita menestymisen suhteen, vaan jokainen on saanut valita itselle sopivan ja mieleisen polun, jota voi kulkea onnellisena. Tyttärestäni on tullut välittävä lähihoitaja, hieroja ja jäsenkorjaaja ja yrittäjä omassa Kehonhuolto Helmi-hoitolassaan. Äiti ei voisi olla onnellisempi tyttärestään!

Jouluna 1997 minä tyttäreni kanssa.

Tytär töissään vuonna 2019, äiti pääsi hoitoon!