Haukku haavan tekee

"Ei haukku haavaa tee" vanha sanonta ei pidä paikkaansa. Kyllä se tekee. Sydämeen ja mieleen syöpyvät ehkä ikiajoiksi ilkeät, ivailevat sanat.

Onko sinua joskus haukuttu tai kiusattu, syrjitty? Oletko selvinnyt siitä? Jokainen meistä on  varmasti jossain elämänsä vaiheessa kokenut jonkinlaisia yhteentörmäyksiä tai saanut osakseen solvauksia tai asiattomuuksia. Meitä on niin monenlaisia, herkempinahkaisia ja vahvempia; joku voi surra ihan pientä leikinlaskuakin pitkään, joka on kohdistunut häneen, ja joku muu viis veisaa mitä hänestä muut sanovat tai ajattelevat. Kenties voikin ulospäin näyttää siltä, mutta kuoren alla toinen voi olla ehkä aivan palasina.


Tönäisy vai hyvän tahdon ele?

Itse en ole kokenut koulukiusaamista, enkä työpaikkakiusaamistakaan. Mutta kyllä minuakin on haukuttu kouluaikoina. En ajatellut sitä kuitenkaan kiusaamisena. Ehkä se oli "rakkaudesta hevonenkin potkii" naljailua poikien suusta, mutta kyllä ne haukkumanimet muistaa vieläkin. Voi, kuinka sitä seisoi nuorena peilin edessä pohtien, näytänkö todella seinään päin juosseelta boxerilta. Laudalta. Pallinaamalta. Muistuttivatko jalkateräni tosiaan rakettia?

Vanhempana joskus haikaillaan nuoruutta, mutta nuoruus ei ole kovin helppoa.

Taisin päästä vähällä. Omat lapseni saivat paljon pahempia kolhuja. Tyttöjen osaama ignooraus on aivan kamalaa ja he osaavat tehdä sitä hyvinkin salaa, muiden huomaamatta. Miltä tuntuu, jos on toisille kuin ilmaa? Ikäviä viestejä on myös helppo lähetellä. Fyysisiäkin tapauksia on perheessämme sattunut, kun poikani lyötiin välitunnilla maahan niin, että minulle soitettiin kesken työpäivän ja sain lähteä sairaalaan hakemaan aivotärähdyksen saanutta lastani.

Somessa on monenlaista soheltajaa ja on niin helppoa loukata toista "langan päästä".

Kun oma lapsi on murheellinen, äidin sydän särkyy.

Kun omaa lasta syrjitään tai kiusataan, siinä särkyy kyllä äidinkin sydän, ja sitä tuntee itsensä kovin voimattomaksi. Puhelut kouluun opettajille tai muiden lasten vanhemmille tuottivat aina saman vastauksen: Kun ei voi pakottaa ketään olemaan jonkun kanssa tai kaveri. No ei niin, mutta kaikkia täytyy kohdella silti ystävällisesti. Itse olen kehunut lapsiani ja kannustanut parhaani mukaan. Jos lapsi on vielä erityislapsi, tukea ja pönkitystä tarvitaan vielä enemmän. Jälkeenpäin miettii, että olisi pitänyt vieläkin enemmän, olisi pitänyt olla vielä parempi äiti. Uskon silti, että lapsilleni syntyi tunne, että he ovat rakkaita ja hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin ovat. Ei se silti aina heitä lohduttanut, jos oli kavereitten hylkäämä.

Vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut.

Kouluaikojen jälkeen luulisi helpottavan. Mutta ei aina. Onneksi olen saanut kokemuksia niin naisten kuin miesten kanssa työskentelystä. Miesten kanssa on ollut usein helpompaa ja suorempaa. Naisvaltaisilla aloilla olen nähnyt monenlaista jo niin pitkän työurani aikana. Hyvää yhteistyötäkin, mutta joskus myös ihan käsittämätöntä mutinaa ja selkäänpuukotusta, kieroilua. Vaikka haluaisin itse pysytellä erossa kiistoista ja epäkohtien ruotimiselta, työnnän silti joskus nenäni asioihin, koska takanapäin puhuminen ei auta, eikä vie mitään eteenpäin, eikä synnytä ratkaisuja. Yritän olla rohkea ja puolustaa heikompia, mutta niin voi joutua myös sotkuihin, joihin ei haluaisi osallistua, joten tasapainoilua tarvitaan välillä. Työskentelen tällä hetkellä naisporukassa, mutta meillä on todella hyvä tiimi, ja olen siitä ylpeä ja iloinen. Voi mennä aina hyvällä mielellä töihin. Myös jo aikuiset lapseni ovat työelämässä pärjänneet mukavasti hyvillä vuorovaikutustaidoillaan ja muiden kunnioittamisella, työkavereiden on helppo pitää heistä.

Rohkealla yrittäjätyttärelläni käy paljon asiakkaita hoidettavana.

Kokkipojat Lontoossa popupkahvilaa pyörittämässä.

Koronaeristyksissämme olemme varmasti entistä selvemmin huomanneet läheisten ja ystävien sekä työkavereiden tärkeyden, ja havahtuneet ennemmin pitämään toisistamme hyvää huolta. On mukavaa, kun voi katsoa rehdisti peiliin ja todeta, että on ollut ystävällinen ja kunnioittava muita kohtaan. Tärkeää on myös löytää peilistä ihminen, jonka hyväksyy myös ulkoisesti juuri sellaisena kun on. Kun pitää itsestään, pitää myös muista ja hyväksyy kaikenlaiset ihmiset "karvoihin katsomatta".

Peilikuvastaan voi olla vaikea pitää. Auttaisiko hymy?

Hyvä kyllä kiertää. Kun ei lähde mukaan negatiivisiin puheisiin, ne tyrehtyvät. Positiivisuus taas tarttuu ja tuo hyvän ilmapiirin. Harkitkaamme sanojamme, ettei joku joudu kantamaan haavaa sydämessään loppuikäänsä.

Rico ottaa rennosti. Mitä sitä haukkumaan kun ilmoittaakseen tärkeistä asioista koiran kielellä..