Korona on vaikuttanut meidän jokaisen elämään jollain tavalla, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse kuulun onnekkaisiin, jonka arki ei ole juuri entisestä muuttunut. Vietän samalla tavalla vapaa-aikaa luonnon helmassa ja käyn töissä kuten ennenkin. Työtäni ei voi hoitaa etänä. Kauppa-asioinnit olen muutoinkin hoitanut harvoin, koska meillä ei ole kauppaa lähellä ja on järkevää ostaa kerralla monen päivän ruoat.
 |
| Töissä suojaudutaan, suojataan ja turvataan myös muut. |
 |
| Koirien kanssa vietämme aikaa maalla, keskellä metsää. |
Mutta vanhuksilla on todella yksinäistä. Yksi läheisistäni kertoi tuntevansa kuin olisi vankilassa. Ennen niin aktiivinen ikäihminen on ollut aivan näivettyneenä kotonaan. Monet ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon, työt ovat vähentyneet tai niitä ei ole ollenkaan. Nostan myös hattua heille, jotka ovat hoitaneet etätöittensä lisäksi lastensa etäkoulun ja muonitukset sekä muut perheen ruljanssit ja ohjelman keksimiset päälle. Toisaalta nyt on ollut perheille aikaa, jos siitä on osattu nauttia. En kyllä tiedä miten meidän perheessä olisi aikoinaan selvitty, jos olisi ollut vastaava tilanne, vaikka jonglööriksi sitä monesti tunsi muutenkin itsensä. Wilma olisi varmaan syytänyt muistutuksiaan ja äidin hermot olisi voineet olla ihan loppu.
 |
| Kaikki oli joskus vähän heikun keikun ilman koronaakin. |
Asumismuodolla on valtava vaikutus, miten ihmisten arki on rullannut. Kaupunkilaiset ovat joutuneet oleilemaan paljon enemmän kodeissaan ja karttelemaan naapureitaan, mutta täällä maalla on voinut touhuta kuten ennenkin.
 |
| Aina jotain projektia pukkaa. Ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia. |
Iso ja surullinen ero entiseen on meillä ollut se, että läheisten tai ystävien kanssa ei olla kokoonnuttu, eikä vanhaa anoppia olla käyty tervehtimässä. Kun ei ole saanut eikä toki halunnutkaan ottaa riskiä, että veisi tietämättään viruksen mennessään ja tartuttaisi jonkun - tai myös tullessaan kyläreissulta, varsinkin jos läheinen asuu pitkän matkan takana. Me molemmat mieheni kanssa joudumme liikkumaan ja altistumaan yhteiskunnassa jo töittemme tähden.
Mutta nyt asiat alkavat hiljalleen muuttua, rajoituksia puretaan. Epäluulo on silti hiipinyt alitajuntaan, ja turvavälit ovat kulkeutuneet jo selkärankaan, vaikka en enää pelkääkään. Mietin, osaako tästä enää oppia pois, ettei menekään halailemaan tai koskettelemaan ketään jatkossakaan. Juuri kun olin oppinut entistä paremmin lähestymisen taidon Espanjassa poskisuudelmineen päivineen. Ehkä kättelynkin voi jatkossa unohtaa. Liekö otetaan jokin muu tapa käyttöön.
 |
| Koti on turvapaikka mutta seinät voi alkaa kaatua päälle, jos kököttää vain sisällä. |
Välillä ajattelen Espanjassa asuvia ystäviämme, onneksi he kaikki ovat selviytyneet terveinä ja tiukassa karanteenissa järjissään. Ikävöin hieman myös aurinkokotiamme, ainakin kun katsomme turvakamerasta, millainen sää on. Siellä on niin lämmin ja täällä on ollut hirvittävän kylmä kevät! Onneksi kodistamme siellä pidetään huolta, hyvät ystävät ovat mittaamattoman arvokkaat auttaessaan ja vanha tilan isäntä huolehtii omaisuudestamme.
 |
| Voi Espanjan ystävät, etähalit! |
 |
| Niin kaunis on näkymä aurinkokodistamme vuoristoon. |
Olemme soitelleet lasten ja sukulaisten kanssa sekä ottaneet kuvapuheluita. Olemme pitäneet jopa muutamat pienet pirskeet etänä vappuna ja äitienpäivänä. Mutta ei se sama ole kuin toisen kosketus ja halaus.
Olen kiitollinen, että minulla on ainakin yksi ketä voin rutistella päivittäin. Ja niin teen!
Toivottavasti pysytään terveinä edelleen. Noudatetaan ohjeita. Kauppamme edessä on iso kyltti, jossa käsketään pesemään kädet ennen sisään menoa. Olen huomannut, ettei kukaan ole tehnyt niin, eikä kertakäyttöhanskojakaan ole kaivettu esille. Se on kurjaa, jokaisen pitäisi noudattaa näitä ohjeita ja turvata niin itsensä kuin muut.
 |
| Luonto levähtää. Ja minä levähdän sen helmassa. |
