Palo hallussa - elämäni kauhein ja onnellisin yö

Paloturvallisuusviikkoa ja palovaroitinpäivää vietettiin juuri. Palovaroitin voi pelastaa henkesi, ilman varoitinta minäkään en olisi tässä. Ajattelin siis nyt kertoa oman tulipaloon ja palovaroittimen tärkeyteen liittyvän tarinani yöstä, jolloin koin elämäni kauheimman mutta myös elämäni onnellisimman hetken.

Elimme vuotta 2009. Heräsin puolen yön jälkeen palovaroittimen korvia vihlovaan ääneen. Pomppasin ylös ja näin heti savun, joka aavemaisena laskeutui vanhan talomme lattiaa kohden. Soitin välittömästi hätäkeskukseen ja samalla talutin vierelläni olleen kuopuksen ulko-ovelle. Käskin häntä odottamaan siinä, vaikka ymmärsin että varmasti pikkuista pelotti jäädä siihen yksin. Minun oli kierrettävä rintamamiestalon toiselle puolelle hakemaan kaksospoikiani, toisen puolen ulko-oven lukko oli tietenkin juuri mennyt epäkuntoon eikä ovi auennut. Vanhin tyttäreni ei ollut kotona ja miestä talossa ei tuohon aikaan ollut.

Liekkejä ei näkynyt, mutta savu oli jo sakeaa, ja minun oli vaikea hengittää. Olin käynyt paloturvallisuuskoulutuksen ja tiesin, kuinka palo leviää nopeasti. Meillä oli juuri sellainen kaksikerroksinen puutalo, jossa välipohja voi olla tulessa, mutta liekkejä ei heti havaitse. Poikieni huone oli yläkerran toisessa päässä, ja he eivät heränneet varoittimeen. Olin laittanut portaiden alapäähän ruokakellon juuri siksi, kun ääni kantautui niin huonosti, ettei minun tarvinnut aina huutaa kurkku suorana syömään. 

Nyt huusin. Niin paljon kun savun ahdistamasta kurkustani pystyin. Soitin myös hurjana kelloa, ja silloin savun keskeltä laskeutui toinen pojista portaita tokkuraisena ihmettelemään mitä oikein tapahtuu. Ei hän ollut lähtiessään älynnyt herättää veljeä, koska ei tiennyt mistä on kyse. Kielsin häntä lähtemästä takaisin ylös hakemaan veljeään, vaan vein ulko-ovelle pikkusiskon turvaksi.

Kauhukuvat sinkoilivat silmissäni, sillä en tiennyt mikä tilanne on yläkerrassa. Pelkäsin, että jos toinen pojista on pökertynyt savuun. Päässäni risteili ajatuksia; miten saisin jo ison körilään ulos, jos hän on tajuton. Pelkäsin sitäkin jos lapseni on jo kuollut. Onko ylhäällä vastassa liekkimeri? Samalla yritin vastailla hätäkeskuksen kysymyksiin, ja se oli hirvittävää, koska olin aivan paniikissa. Kuitenkin minulta tivattiin jatkuvasti lisää tietoa, koska ymmärrettävästi on ajateltava myös naapureita ja kokonaistilannetta palon leviämisen ehkäisemiseksi. Se hermostutti minua silti entisestään, sillä yritin keskittyä pelastamaan lapseni.

Minua kyllä pelotti mennessäni uudelleen portaiden alapäähän, en meinannut saada henkeä, keuhkoihin sattui. Kyyristelin matalalla, savu oli jo lähellä lattian rajaa. Päätin huutaa vielä viimeisen kerran ja soittaa kelloa, ja jos se ei auttaisi, menisin ylös pelastamaan lapseni. Astuin portaille mennäkseni, vanhemmat tekevät mitä tahansa lastensa puolesta, menevät vaikka keskelle liekkimerta. 

Oli elämäni onnellisin hetki, kun juuri silloin näin vihdoin poikani hahmon portaissa. Huojennuksen määrä oli suunnaton. Millään muulla ei enää ollut väliä, lapset olivat turvassa! Tartuin poikaa kädestä ja juoksimme ulko-ovelle muiden luo. En miettinyt mitään muuta, minulla oli kaikki mitä tarvitsin, kissakin oli pinkonut jo pihalle.

Samassa paikalle tuli paloauto ja ambulanssi, jonka sisään meidät kutsuttiin. Oli kova talvipakkanen ja me olimme paitasillamme.

Palomiehet saivat tulen pian hallintaan. Palo oli syttynyt keittiön kaakeloinnin  takana olleesta lämmitysjärjestelmästä, johon oli tullut vikaa. Kaakeloinnin ansiosta liekit eivät ehtineet levitä, mutta savu kyllä. Palomies sanoi, että jos meillä ei olisi ollut palovaroitinta, olisimme päätyneet pilven reunalle. Savu on salakavala ja tappava.

Loppuyön istuin kipinävahtina, oli helkutin kylmä, koska talossa piti palokunnan jättämän tuulettimen lisäksi pitää ovet auki (palomies sai sen toisen ovenkin lukon miesvoimalla auki). Lapset jäivät alakertaan nukkumaan lähelleni toppatakeissa ja vällyjen alla. Aamulla en olisi käskenyt heitä kouluun, mutta he halusivat mennä, ja ajattelin arkirutiinien olevan ehkä parasta järkytyksen jälkeen. Poliisi oli tulossa tutkimaan tapausta, enkä päässyt töihin. Pomoni ei meinannut ällistykseltään uskoa, kun soitin itkusta soperrellen, mitä yöllä oli tapahtunut. Sitten hän sanoi: ”Sinä olet kuin Feenikslintu, sinä nouset tuhkasta aina uudelleen. Ja entistä vahvempana.”

Niin minä tein, mutta en ihan heti. Olin nimittäin jonkinlaisessa shokissa ja ensimmäistä kertaa elämässäni halusin pyytää ammattiapua, sillä kauhukuvat eivät jättäneet minua rauhaan, ne pyörivät vain silmissäni. Tuntui, että minun pitäisi päästä käsittelemään asiaa ammatti-ihmisen kanssa. 

Soitin perheneuvolaan. Tajusin, etten minä yksin ehkä kärsinyt traumasta, vaan koko perhe. Se olikin lopulta paras vaihtoehto, käydä tilanne kaikkien kanssa läpi. Jokainen sai kertoa oman näkemyksensä ja kokemuksensa tapahtuneesta. Sain tietää lapsilta sellaisia ajatuksia, mitä en ollut älynnyt edes kysyä omassa ahdistuksessani. Lapset pääsivät tilanteen yli nopeasti. Itse näin pitkään silmissäni katkelmia kuin ulkopuolelta itsestäni ryntäilemässä savuisessa, aavemaiseksi muuttuneessa kodissamme. Savun haju pinttyi taloon ja tavaroihin ja ällötti minua. Onneksi talo meni pian kaupaksi keittiöremontin jälkeen, muutimme pois ja aloitimme uuden elämänjakson.

Tuli on tosiaan hyvä renki mutta todella kauhea ja huono isäntä. Suosittelen pitämään ne palovaroittimet käyttökunnossa ja myös paloturvallisuuskoulutukset ovat hyödyllisiä. Ne antavat varmuutta toimia tositilanteissa, kun saa kokeilla miten jauhesammutin ja sammutuspeitot toimivat, miten tuli tukahdutetaan. Olen osannut toimia muutamassa pikku tilanteessa myöhemmin. Alkusammutus on äärimmäisen tärkeä taito osata, sillä palo etenee nopeammin kuin voisi uskoakaan. Kun palokunta pääsee paikalla, se voi olla jo liian myöhäistä. Ja muista pitää vakuutukset kunnossa!

En pelkää tulta, nautin kynttilöiden luomasta tunnelmasta ja takan lämmöstä, käytän myös kaasuliettä ja -grilliä. Mutta kannattaa turvata selustansa ja olla varovainen sekä huolellinen. Varoittimen lisäksi on tärkeää, että sammutuspeite ja sammutin on käden ulottuvilla. Itse perehdyn myös aina varauloskäynteihin matkustaessa, hotelleissa ja laivoissa, koska hätätilanteessa pelastuu varmemmin, kun tietää mitä tekee. Ja kukapa ei haluaisi pelastaa niin itseä kuin muita.

Tunnelmallista ja turvallista joulun alusaikaa teille kaikille!

.