Tarpeellista vai tarpeetonta?

Palattuamme Espanjasta, meitä odotti vielä useita purkamattomia muuttolaatikoita keskeneräisessä pienessä kotipesässä. Mihin saan kaiken mahtumaan, mietin. Tarvitsenko näitä kaikkia tavaroita?

Tarvitsenko todella isän hokkareita? Kun katson niitä, näen isän ne jalassa. Siis tarvitsen...

 

Toisen roska voi olla toisen aarre – ja päinvastoin. Kukaan ei voi määritellä toisen puolesta, onko jokin asia tai esine toiselle tärkeä tai säilytettävä. Joku kaipaa ympärillään olevia esineitä ehkä niiden muistojen tai kauneuden tähden, joku taas viihtyy pelkistetyssä kodissa.

Joku neuvoo: Jos et ole pitänyt vaatetta vuoteen, laita kiertoon. Sama pätee ehkä monen taloustavaran kohdalla. Ajattelen kuitenkin, että tähän kysymykseen jonkin tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta on oikeastaan helppo ratkaisu: Mikä tekee onnelliseksi, pysyköön luonasi. En itse vain voi heittää kaikkia lasten värkkäämiä tekeleitä tai kortteja pois, sillä ne tuovat minulle edelleen iloa. Vaikka ei voi elää liikaa mustoissa, kyllä niihin on joskus mukava vaipua! Viihdyn myös valokuvien, koriste-esineiden, joilla on tunnearvoa, astioiden ja tekstiileiden keskellä. Silti yritän karsia edelleen tavaraa, onneksi on fb-kirpparit ja roskalava-ryhmät kierrätykseen. Ymmärrän, että materiaan on turha kiintyä, kokemuksista ja elämyksistä on ennemmin hyvä päästä nauttimaan ja niistä syntyvät muistot pysyvät mielessä ainiaan.

Tarvitsenko matkalaukkua, joka kädessä äiti muutti Helsinkiin 1950-luvun lopulla? Kyllä!

Kun pakkasimme tänään poikieni tavaroita heidän muuttoaan varten, asennoiduin samalla tavalla heidän tuhansiin kirjoihinsa ja muihin tavaroihin. Vaikka itse olen luopunut kirjojen säilytyksestä, heidän elämäänsä ne tuovat jatkuvaa rikkautta ja tyyneyttä. Toisen puolesta ei voi päättää, mutta isot pussilliset vaatetta kyllä meni kiertoon.

Kirjoja riittää, mutta ne eivät ole pojilleni turhia.

On liian laaja ja henkilökohtainen kysymys, mikä elämässä on  tarpeellista, kodin ja tavaroiden lisäksi. Terveys ja ravinto ovat tietysti kaikille tarpeellista, ja se on noussut tärkeimmäksi itselläni viime vuosina. Läheiset, ystävät ja rakkaus ovat myös tarpeen kaikille. Vanhempana on kyllä helpompi valita, mikä tuo elämään onnea, ja keiden kanssa viihtyy. Alkaa arvostaa aikaa enemmän, kuinka sen haluaa käyttää. Tarpeettomalta tuntuvat asiat ja jopa ihmiset voi siirtää syrjään, vaikka toimeen on hyvä tulla kaikkien kanssa.

Se lapsuuden rakkain lelu voi tuoda yhä onnea hyllyn reunalta vilkutellen.

Vanhempana myös oppii paremmin harkitsemaan tekojaan ja sanojaan, mitä on tarpeellista tuoda esiin tai sanoa. Mutta ah - valo on tarpeellista meille kaikille! Ihanaa olla Suomen keväässä ja nauttia pitkistä valoisista päivistä! 

Tie vie kohti ihanaa Suomen kesää!