Äitini parhaassa roolissaan

Tästä naisesta olisi saattanut tulla teatterilavojen ja valkokankaiden lemikki, aivan yhtä hyvin kuin Ansa Ikosesta tai Ella Erosesta.  

Sirkka-äitini rakasti nuorena esiintymistä teatterilavalla ja hän oli myös Suomen mestari lausunnassa. Isäni näki hänet ensimmäistä kertaa juurikin lavalla lausumassa. Kun sitten eteen tuli valinnan paikka, mille tielle hän lopulta lähtisi, hän valitsi kuitenkin mieluummin perheen, jolle hän omistautuisi. Rakastettunsa ja meidät lapset; äitiyden.

 

Mutta äitipä loikin kodistamme eloisan näyttämön loruille ja saduille, lauluille ja runoille, joista saivat iloita meidän kolmen tyttären lisäksi jopa viisi hoitolasta. Äiti rakasti kaikkia ja kaikenlaisia, niitä haastaviakin lapsia, ja heidän kanssaan touhuamista. 

Hän toimi myös tyttäriensä "puvustajana" – hän nimittäin itse ompeli meille toinen toistaan kauniimpia vaatteita, jotka ihastuttivat niin, että pienimpänä aivan odotin, että perin isosiskojeni koltut. ”Kampaajana” hän loi minulle aikaansa edellä olevia nutturoita ja lettejä rusetteineen. 

”Lavastukseen” taas siivitti äidin loputon mielikuvitus ja askartelutaito, isosta pahvilaatikosta tehtiin leikkimökki ja vahoista sukkahousuista muotoiltiin tonttuja. Perunateatteri keittiössä oli mittava, mutta äiti se vain hyräili eikä ollut koskaan huonolla tuulella. ”Maskeerauksen” aika tuli sitten myöhemmin, mutta äiti ei koskaan kieltänyt teinejänsä meikkaamasta.

Äiti sai myös haltioituneen yleisön perheestään. Jokaisesta juhlapyhästä tai -päivästä tehtiin erityinen. Vaikka emme olleet varakas perhe, vanhemmat loivat aina juhlan tunnun, joka ympäröi meidät kaikki ihmeelliseen iloon ja huumaan. Saimme seurata vanhempiemme tanssiesityksiä ja heidän voimakasta rakkauttaan ja kiintymystään toisiinsa. Äiti oli aina kaunis ja isä komea. Äiti lausui meille niin suloisesti helkkyvällä äänellään, että sai meidät herkistymään kyyneliin. Hän myös rohkaisi meitä esiintymään, ja toimi silloin "ohjaajana" ja vuorostaan taputtavana yleisönä. Opimme esittämään teatterileikissä rooleja ilman sanoja, muut arvasivat mitä esitti. Ehkä sanattomasta ilmaisusta on myöhemmin ollut monissa tilanteissa apua. Toisesta siskostani tulikin teatteripedagogi ja minäkin olen näytellyt muutamissa produktioissa aikuisiällä.

Kun kasvoimme, äiti jatkoi opintoja ja työskenteli sittemmin Reumaliiton yhdistyssihteerinä, jossa sai toteuttaa itseään muiden auttamisen lisäksi  myös ”estradilla”, pitäen koulutuksia ja erilaisia esityksiä. 

Hän ymmärsi hyvin myös nuoruusaikaamme, mutta hän oli itsekin niin nuori, että isosiskoni kaverit luulivat häntä siskoksemme. Äiti rakasti myös matkustelua isämme kanssa, ja kun isästä aika jätti, hän on matkustellut meidän tyttärien kanssa. Hän on mainiota matkaseuraa.

12 lastenlasta saivat niin ikään nauttia mummolassa leikittäjästä, joka jaksoi aina lukea tai keksiä jotain hauskaa. Ihana mummo! Nyt lapsenlapsetkin ovat jo aikuisia, mutta kaksi lastenlastenlasta saavat taas osansa saduista.

Tiedän, että saan olla todella onnellinen ja kiitollinen, kun minulla on ollut ja on yhä niin upea äiti. Äidin rooli on ollut hänelle todella onnistunut, ja hänestä tuli jokatapauksessa kirkkain tähti! Toivottavasti olen saanut edes pienen tartunnan hänestä ja hänen lumostaan. 

Jokaiselle oma äiti on tietysti se paras ja rakkain, niin minäkin tiedän olevani omille lapsilleni. 

Toivotan äidilleni Sirkalle ja kaikille muillekin hyvää äitienpäivää!