La Paillère, Maison d'Hôtes, pieni suloinen majatalo Ranskassa

Matkareittimme Espanja-Suomi varrella päädyimme hieman sattumalta pieneen Mus-nimiseen kylään. Mus sijaitsee Montpellierin ja Nimesin välimaastossa, Vaunagen sydämessä, lähellä Provencea. Siis maaseudulla eteläisessä Ranskassa. Ajettuamme jo pitkän päivän ja vietettyämme edellisen yön autossa, oli aika levähtää kunnolla.

Tälle kaksikolle, minulle ja JP:lle, on tyypillistä, ettemme suunnittele reittejä tarkkaan, emmekä varaa paikkoja etukäteen, vaan menemme ja ajelemme jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Lyhyelläkin varoitusajalla saa aina yöpaikan jostain. Pysähtyessämme nyt torin laidalle, tuntui heti, että tässä Mus-kylässä olisi ihanaa ja turvallista levähtää.

La Paillère Maison d'Hôtes viereisellä pikku kadulla kutsui meitä soittamaan portin ovikelloa. Pian kaunis nainen tuli tervehtimään: ”Bonjour!" Hän puhui ranskalaiseksi erittäin hyvää englantia, oma ranskani kun valitettavasti on hieman ruosteessa… Kerroimme, että tarvitsisimme huoneen, ja kuinkas sattuikaan, yksi huone oli vapaana. Se oli 90 €/yö, ja niin värisyttävän tunnelmallinen, jonka ovet avautuivat suoraan satumaiseen puutarhaan, että emme miettineet enempää, juuri tämä olisi meille täydellinen! 

Patio oli ällistyttävän viehättävä kasveineen, koristeineen ja kalusteineen, rakennus huokui menneitä aikoja; kivet ja muurit kertoivat vuosisatojen tarinoita. Pieni majatalo tuntui oikealta aarreaitalta, silmiä piti välillä oikein hieraista. Kysyin rouvalta, kuinka vanha talo on, ja hän kertoi rakennusten olevan peräti 1650-luvulta peräisin, alun perin paikka toimi maatilana. Mietin, oliko majatalon olki-aiheinen nimi juontanut menneestä... Majatalona paikka on toiminut vuodesta 1997.

Istuessamme ja nauttiessamme auringon viime säteistä, en olisi ihmetellyt jos vaikka d’Artagnan olisi ilmestynyt pihalle. Olin niin onnellinen, että silmissäni oli aivan sateenkaari!

Siemailimme sohvalla viiniä pieniä yksityiskohtia ihmetellen, ja paikka sai minut värisemään mielihyvästä. Ylhäällä on huoneista neljä. Yhteensä huoneita on vain viisi, ja ne ovat nimetty omistajapariskunnan Dominiquen ja Yannin tyttärien mukaan: Mathilde, Marie, Raphaëlle, Anouk ja Katell. Heidän kuvansa löytyi yhteisestä oleskelutilasta. Sielläkin tuntui, kuin olisi ajautunut ajassa taaksepäin. Olisin viihtynyt sohvan nurkassa hieman kauemminkin, vain katsellen, kuunnellen, haistellen, imien erityistä rauhaa, mikä siellä vallitsi.

Lähdimme katselemaan lähialuetta. Kaikkialla oli niin siistiä ja kaunista. Eikä ihme, paikallinen urheiluseura oli keräämässä roskia. Nuorilla näytti olevan hauskaa traktorin kyydissä.

Yö majatalossa oli hiljainen ja rauhallinen. Aamiainen oli meille juuri sopiva croissantteineen, hyvine kahveineen ja mehuineen sekä hedelmineen. Tästä oli hyvä lähteä levänneenä jatkamaan matkaamme.

Voin lämpimästi suositella tätä oikeaa helmeä, La Paillèrea, jos tiesi joskus vie tälle alueelle. Siellä voi viettää kissan päiviä, kuten tämä majatalon asukas nautti selvästi – aivan kuin mekin. Vierailumme oli lyhyt mutta unohtumaton, ja uskon että palaamme vielä!