Autolla halki Euroopan


Ajelimme Euroopan halki, Suomesta Espanjaan, melkein kohta vuosi sitten, kun lähdimme vaunuinemme kohti tuntematonta. Silloin ei ollut mikään kiire, vuorotteluvapaa edessä! Pysähtelimme eri maissa ja tutustuimme monenlaisiin paikkoihin (linkit lopussa).

Nyt kesällä lennähtäessämme pienelle visiitille Mijas Costan Casa de Montanaamme, kuumuus, joka kävi jopa +40 asteessa, eli sietämättömäksi, ajoi meidät pian takaisin kohti Suomea.  Nyt siis matkasimme Euroopan toisin päin, toista reittiä ja ilman vaunua.


Kuinka mukavaa olikin hypätä viileään, ilmastoituun autoon maisemia ihailemaan, se sopi tällaiselle jalkapuolellekin hyvin. Halusimme tällä erää mahdollisimman pian kotiin, Suomen kesää kun ei voita mikään. Lentäminen tulisi toki nopeimmaksi ja halvemmaksi, mutta auto piti tuoda myös katsastettavaksi Suomeen.  Lyhyin ja nopein reitti autoillen on tietysti toisaalta tylsä, mutta jos on hyvää matkaseuraa, niin mikäpä siinä. Kääntyisimme kuitenkin välillä päätieltä syömään, tankkaamaan tai yöpymään jonnekin hieman syrjemmälle. 




Lähdimme matkaan yötä vasten. Espanjan tiet ovat todella hyvät ajaa ja yöllä hyvin rauhalliset. Pimeys lankesi upeiden vuorimaisemien ylle, ja lopulta päätimme ottaa torkut autossa 700 ajokilometrin jälkeen. 



Aamun valjettua matkamme jatkui Ranskaan. Jos valitsee maksulliset moottoritiet, niinkuin me teimme, ne ovat erittäin hyvät ajaa myös Ranskassa. Tietullit ovat nopeita ja käteviä, niissä ei tarvitse jonotella. 



Päätimme poiketa hieman sivummalle etsiäksemme idylllistä ranskalaismiljöötä ruokaillaksemme, mutta tässä pikku Perpignanissa kaikki ravintolat olivat maanantaina kiinni. Paikka oli pelottavan autio ja kovin sotkuinen. Olimme aika yllättyneitä, ja jäimme siis ilman ruokaa. No, eväitä kyllä saa kaupasta!





Illan suussa päädyimme hieman sattumalta onneksi hyvin viehättävään Mus-nimiseen kylään, jonka La Paillere-majatalosta löytyi vielä yksi vapaa huone. Tästä kerron myöhemmin oman tarinan.



Ranskasta ajoimme Luxemburgiin tankkaamaan. Reissun halvinta polttoainetta, vain 1,1 €/litra dieseliä. 


Luxemburgissa olemme vierailleet aiemmin, nyt jatkoimme samantien matkaa Saksan puolelle.


Saksassa ei ollut (jälleen) niinkään mukava ajella moottoritietä, vaikka kolmikaistaisia ovatkin. Pikkutiet olisivatkin ihan eri asia. Autobaanoilla on aina tietöitä, ruuhkaa, jarrutuksia, kaasutuksia, meno tökkii... Mutta maisemien muuttumista oli hauska seurata, sakasalainen arkkitehtuuri on niin omaleimaista, kylät ja kaupungit kauniita, ihmiset kovin ystävällisiä. 


 


Saksalainen olut oli todella hyvää ja kylmää, tosin helle alkoi jo Saksassa helpottaa. Gasthausistamme kerron myös lisää myöhemmin, Saksamme yövyimme kahdessa eri kaupungissa. Saksassa on paljon sellaista, mikä miellyttää meitä.



Viimeisin ja pisin ajomatka oli yhtämittaa Puolan ja Liettuan läpi, tuona päivänä kilsoja kertyi 1200 km. Puolan teillä on valtavasti rekkoja, jotka ohittelevat toisiaan ihan älyttömän oloisesti. Tiet muuttuivat kaksikaistaisiksi.



Liettuan maisemat olivat alavia ja teiden varsilla oli paljon maatiloja ja lehmiä. Tiet eivät olleet niinkään hyväkuntoiset. Emme pysähtyneet kuin tankkaamaan.



Latvian teiden kuntoa ei voi myöskään kehua. Välillä meno oli melko kuoppaista ja hurjaakin, koska tapana maanteillä on, että hitaampi ajoneuvo ajaa tien reunassa ja ohi ajetaan niin, että vastaantulijoita on samaan aikaan. Välillä jotkut osuudet muuttuivat myös hiekkateiksi. Pitkän päivän kruunasi yöpyminen Meztonen kartanossa, sekin sattumalta löytyneenä, ja josta myös kerron ehdottomasti yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Viime metreillä ennen sinne pääsyä rapsahti ylinopeussakot, kun kiihdytimme hieman liikaa, jotta ehtisimme juuri nähdä auringonlaskun talojen takaa. Latvian poliisi oli jäätävä, melkein pelotti. 



Tämä kuva tuli siis maksamaan 80 €, eikä siitä edes tullut tämän häävimpi...



Viimeisenä, viidentenä päivänä ajoimme Latviasta Viroon. Pysähdys Pärnussa tutussa Alexanderpubissa syömässä kolmen euron seljankat. Sieltä matka tuntui enää kiven heitolta Tallinnaan, ja laivalla Suomeen. Olimme perillä keskiyön jälkeen.



Yhteensä kilometrejä perille kotiin Suomusjärvelle kertyi 4750. Reitti Espanja-Ranska-Luxemburg-Saksa-Puola-Liettua-Latvia-Viro-Suomi kesti ajaa siis viisi päivää. Minä en kipeän jalkani kanssa ajanut lainkaan, tämä oli siis yhden miehen urakka.  

Reittejä tälle välillä on tuhansia. Jokaiselle löytyy varmasti mieltymystensä mukaiset tiet. Matkalle on kiva keksiä jotain mukavaa, käydä vaikka viinitiloilla tai tutustua nähtävyyksiin. Tiedän heitäkin, jotka ovat ajaneet matkan muutamassa päivässä. 

Meillä oli tällä kertaa tällainen road trip. Rytmimme vuoksi emme meinanneet aina löytää helposti ruokaa, sillä ravintolat olivat useissa maissa suljettu kello kolmen ja kuuden välillä, ja iltamyöhällä keittiöt olivat jo kiinni. Eli juuri silloin kun meille olisi ollut hyvä pitää taukoa. Lomaan mielestäni kuuluu vierailla maiden omaleimaisissa ruokapaikoissa maistelemassa paikallista ruokaa. Mutta muuten ei kuitenkaan yhtään hullumpi reissu!

https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/09/keskiyon-synttarikahvit-saksan-maalla.html
https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/10/munchen-oktoberfest.html
https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/10/syksyn-ja-kesan-rajalla-ranskassa.html
https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/10/sveitsin-lumoa.html
https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/10/viva-espanja.html

Kommentit

Suositut tekstit