Kiitoskirje Sinulle Siroccon syntymäpäivänä

Tänään, 29.8.2019 on Sirocco-blogin syntymäpäivä. 1 vuotta! Paljon onnea vaan! Onnea tarvitaan aina!



Tasan vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni. Muistan vieläkin sen jännittyneisyyden, kun en osannut yhtään arvailla vastaanottoa. No, se oli ilahduttava ja kannustava, sen jälkeen olenkin pollyannamaiseen tyyliini, ilman sen suurempia "paineita", julkaissut jutun ainakin kerran viikossa. Minä olen minä, ja kaikkia en voi miellyttää, he lukevat keitä aiheet kiinnostaa. Yhteensä 76 juttua, tämä on nro 77!



Ajatus blogin pitämiseen lähti siitä, että kirjoitan lähinnä pitääkseni ajan tasalla lähipiiriäni ja ystäviä, kun olen puoli vuotta pois Suomesta, vuorotteluvapaalla Espanjassa. Espanjassa oli kuitenkin monia mahdollisuuksia jakaa vinkkejä erilaisista asioista ja paikoista blogin kautta myös Espanjassa asuville suomalaisille tai sinne matkaaville. 





Kun palasin Suomeen, en halunnut lopettaa. Olin vuorotteluvapaalla myös verkko-opiskellut hieman aiheesta, ja Sirocco-tuulenpyörteet olivat kietoutuneet pikkusormeni ympärille, vieden koko käden ja loputkin mukanaan. ”Kuukauden kohtaamiset” ovat myös tuntuneet niin itsestäni, jutun päähenkilöille ja lukijoille kivalta ja hyödylliseltä lisältä! Tähän on kuitenkin tarvittu myös rohkeutta, kertoessani toisesta ihmisestä. Arvostankin suuresti päähenkilöiden luottamusta, että ovat suostuneet juttuihini mukaan, kiitos heille! On ihanaa saada antaa toiselle mahdollisuus loistaa, ja itselle hyvin koskettavaa päästä niin lähelle jopa vierastakin ihmistä, matkalle toisen sieluun.



Kiitän sydämeni pohjasta juuri Sinua! Olen bloggari sydämen asialla, naputellut tekstejä intohimosta kirjoittamiseen, joka kumpuaa intohimoisesta mielestä, halusta jakaa näkemääni ja kokemaani elämästä sekä maailmasta. Auttaa, innostaa, inspiroida, vinkata! Mutta jos en tavoittaisi ketään, tuntuisihan se vähän turhalta. Siroccon sivulla on kuitenkin vierailtu vuodessa lähes 25.000 kertaa, minulle se on paljon, ja arvostan jokaista klikkausta ja kommenttia. Tämä saa minut nöyräksi ja hyvin kiitolliseksi.



En ole juurikaan joutunut miettimään, mistä oikein kirjoitan, päinvastoin, aiheita sataa niin paljon päässäni, että kirjoitan otsikoita muistiin ja toki yritän panna niitä johonkin kronologiseen janaan.



Mutta on minulla ollut notkahduksenkin hetkiä, jolloin olen ajatellut painaa läppärin kannen kiinni lopullisesti. Mutta sitten satun juuri saamaan ihanaa, innostavaa palautetta, edes sen yhden, mikä saa minut taas innostumaan. Olen saanut esimerkiksi tällaisia viestejä: ”Sinulla on kirjoittajan lahja.” Ja: ”On aina niin mukava lukea juttujasi, laitan silmät kiinni ja haaveilen olevani mukana.” Tai: ”Aamukahvilla blogisi parissa”. Siis VAU! Aamukahvihetkihän on lähes pyhä, ja minä olen mahtunut mukaan jonkun tärkeään hetkeen! Toki jokainen hetki on juuri tämä hetki ja tärkeä.



Jo aikuiset lapseni ja siskoni ovat sanoneet, kun olen kertonut, että opinnoissa opetetaan juuri ihan toisella tavalla, teen varmaan kaiken väärin: ”Blogisi on juuri hyvä noin, älä lopeta, minua ainakin kiinnostaa!” (He ovat tietysti puolueellisia…). Siskon ystävä oli myös kommentoinut hänelle ihanasti: ”Kun joku rohkea on uskaltanut repäistä ja tehdä haaveista totta, se on äärimmäisen mielenkiintoista.” 

Onko Sinulla jäänyt joku jutuistani erityisesti mieleesi tai auttanut jotenkin? Olisi mukava kuulla siitä!

Oma unelmani on toteutunut ja elän sitä parhaillaan! Nyt juhlitaan! Katsotaan mitä seuraavana vuonna tapahtuukaan, mihin tuuli kuljettaa… Ainakin leikkauspöydälle koiven kanssa. Mukavaa kun pysyt mukana!



Vielä kerran iso kiitos Sinulle!

Tässä linkki ensimmäiseen kirjoitelmaani, joka kertoo jotain minusta ja miksi ryhdyin tähän, jos se kiinnostaa. Sen nimi on Alku joskus hankalaa. Nyt voin lisätä: Lopulta kiitos seisoo!

https://sirocco-posti.blogspot.com/2018/08/alku-joskus-hankalaa-lopussa.html

Suositut tekstit