Sunnuntaisin

”On aamu sunnuntai

ja vaikka päivä päivän kestää vain

siitä paljon saada voi”… Lasse Mårtensson on lauleskellut.

Niin se tosiaan on, kun sunnuntaina on vapaata, silloin tehdään usein jotain arkea erityisempää, vietetään aikaa läheisten kanssa tai lepäillään.

Lapsuuden perheessäni söimme sunnuntaisin aina paremman, juhlavamman aterian, jonka aina valmisti isäni: porsaankyljyksiä tai kokonainen broileri oli tuolloin suosittu sunnuntaiateriamme. Omien lasten kanssa niinikään pysähdyimme pyhänä syömään pitkän kaavan mukaan, kauniisti, usein lasten kattamaan pöytään, ja he olivat muutenkin mukana myös ruokaa laittamassa.

Ennen kaupatkin olivat kiinni ja päivä oli oikea lepopäivä. Viime aikoina Suomessa en enää aina huomannut eroa onko arki vai pyhä, kaupat ja tavaratalot kun ovat aina auki ja itsellänikin työn muutoksen myötä saatoin olla usein töissä myös sunnuntaina.Tosin työni luonne oli sellainen, että sain loihtia myös siellä sunnuntaitunnelman.

Kun nyt suuntaamme sunnuntaina auton Coinintielle kohti Fuengirolaa, huomaa kyllä, että on erilainen päivä. Matkan varrella on iso puisto, joka on täynnä perheitä, tai niin isoilta laumoilta näyttävät, että onkohan koko suku paikalla… He ovat kokoontuneet – ja suorastaan leiriytyneet pitkien pöytien ääreen, grillit savuavat, lapset juoksevat, pienet nukkuvat päiväunia, vanhemmat juttelevat vilkkaasti, kaikilla näyttää olevan hauskaa. Espanjalaiset ovatkin hyvin perhekeskeistä kansaa.

Avatessani auton ikkunan, nenään leijuvat hyvät barbequetuoksut, kotiruokaa laitellaan myös pihoissa ja puutarhoissa. Kaupunkiin tullessamme ravintoloissa ja kävelykaduilla on väkeä, monien ravintoloiden parkkialueet näyttävät täysiltä.

Autoteillä on tavallista hiljaisempaa. Poliisilaitoksen ohi ajaessamme näyttää siltä, että myös virkavalta viettää vapaapäivää, ainakin poliisiautot ovat pitkässä rivissä aseman edessä.

Meidän sunnuntaiperinteeksi on täällä muodostunut käynti Camping Suomi Villagessa, siellä keräännytään pelaamaan yhdessä hauskaa sammakkopeliä. Samalla on mukava tavata tuttuja ja jutella kuulumisia. Tänä sunnuntaina pääsimme myös ihaniin juhliin, jossa esiintyi hurmaava taikuri.

Sunnuntai-iltamme kohokohta on ollut, kuten niin monille muillekin varmasti, Tanssii tähtien kanssa ohjelma. Fuengirolassa sitä keräännytään katsomaan suomalaisiin ravintoloihin ja baareihin, joskus ohi mennessämme ne ovat täpösen täynnä, paikalle on varmasti täytynyt mennä ajoissa saadakseen paikan. Me olemme katsoneet ohjelman läppäriltä. Se on ainoa ohjelma mitä täällä Casa de Montanassamme olemme seuranneet. Nyt tanssittiin sitten jo finaali. Kyllä oli upeita tanssijoita ja tansseja!

Mitä sinun sunnuntaipäiviin kuuluu, ehkä joku tietty traditio? Vai krapula…tai pieni morkkis kun tuleva työviikko hiipii jo ajatuksiin? Monissa uusperheissä sunnuntaisin saattaa olla myös lapsilla "vanhemman vaihto", niin ainakin omassa perheessäni aikoinaan. 

Itse olen nyt onnekkaassa elämäntilanteessa, kun voin jatkaa Lasse Mårtensonin kappaleen hyräilyä:

…”Aikaa seisoskella siinä ja tässä, kyselemässä

pitelemässä seinää paikallaan

aikaa opetella elämän rytmi, elämän tyyli”…