Kaupassa

Muistatko hauskan mainoksen, jossa coolin näköinen mies aurinkolasit päässään noukkii vauhdikkaasti kaupassa tavaraa koriinsa edes vilkaisematta hyllyyn, koska tuotteet ovat tutuissa paikoissa? Kassalla häntä odottaa opaskoira - mies on sokea. 

Minäkin olen suosinut kotipuolessa tuttuja ja pienempiä kauppoja, joista saa nopeasti ja helposti tarvitsemansa. Liekö jäänne suurperheajoistani, kun kärryssä tuntui pursuilevan enemmän kärsimättömiä lapsukaisiani kuin tavaroita, ja kauppareissut eivät ainakaan äidille olleet aina niin mieluisia... Enpä olisi tuolloin arvannut, että saan vielä joskus ihan rauhassa maleksia Espanjan kaupoissa!

Täällä tosiaan saa aikaa kulumaan ruokakaupoissa. Tuotteita on tutkittava ja etsittävä, mutta on myös mielenkiintoista tutustua vähän erilaiseen ja uuteen tarjontaan. Välillä emme ymmärrä mistä tuotteesta on kyse, ja tekstin kääntämiseen menee tovi. Samalla voikin opetella kieltä. Useimmissa kaupoissa on hyvät opasteet mitä hyllyistä löytyy, pyrimme painamaan sanoja mieleemme. Paketeissakin voi olla kuvat helpottamaan ymmärtämistä. Pikkuhiljaa sanavarastoa kertyy.

Joskus meille kielipuolille (vai tyhmille?) sattuu hassuja juttuja. Google Kääntäjästä löytyy apua, mutta ei sitä joka tilanteessa tule käyttäneeksi. Luulin ostavani lihaliemikuutioita, mutta paketista ilmestyi säilykepaprikaa… Kuvassakin olin näkevinäni lihan enkä paprikaa! Kerran ostin munia, ja ne olivatkin valmiiksi keitetyt! Ei tulisi mieleenkään, että sellaisia myydään. Miehen piti ostaa ilmanraikastaja, mutta toi kotiin kalustesuihkeen. Maatilan työmies pyysi meitä tuomaan tullessamme ”pan”in. Mietimme ostammeko pannun, mutta ostimme kuitenkin leivän (englanniksi pannu ja espanjaksi leipä…). En kyllä ole vieläkään varma kumman hän halusi, koska hän yritti puhua meille molemmilla kielillä… Hän näytti kyllä ilahtuvan leivästä ja lapsille yllätykseksi tuomistamme vaahtokarkeista.

Ruoka on edullisempaa kuin Suomessa. Valikoimaa on runsaasti, riippuen tietysti kaupasta. Täälläkin on entuudestaan tuttu Lidl ja sen ”veli” Aldi. Näistä löytyy tuoreleipähyllystä myös viipalointikone. 

Alkoholijuomat ovat huokeita. Ihan hyvän vinkkupurnukan saa eurolla, ja monia muitakin mielestämme kelpo viinejä ja pirskahtelevia muutamalla eurolla. Olutta saa alle 30 senttiä tölkki. Myös juomahyllyjen luona aikaa menee ihmetellessä mitä kaikkea löytyykään ja mihin hintaan. Ostamme kyllä myös pullovettä, se maksaa n. 72 senttiä kahdeksan litran kanisteri.

Miramar-ostoskeskus on lähinnä kotiamme, ja sieltä löytyy Carrefour, josta tulee mieleen Suomen Prisma. Laaja valikoima kaikkea tavarasta ja vaatteista ruokaan. Siellä on myös valtavat kala- ja juustotiskit. Kassoille on hyvä jonotussysteemi, kaikki seisovat yhdessä jonossa ja näyttötaulu ohjaa vapaalle kassalle. Jono liikkuu nopeasti (eikä ole niin pitkä kun Ranskassa käydessämme). Maksukorttipääte on kätevästi liukuhihnan päässä, tavaroita pakatessa ei tarvitse hyppiä edestakaisin.

Erilaisia supermarketteja on myös joka nurkalla, kuten Supersol tai Hipercor. Emme ole ehtineet tutustua suurimpaan osaan, joten mitään lempikauppaa ei ole syntynyt. Käymme siellä, mikä eteen kulloinkin sattuu liikkuessamme. Kaksi ihmistä tarvitsee myös niin kovin vähän, ettei kaupassa tarvitse usein edes käydä. Koska emme asu kaupungissa, meiltä on lähimpään kauppaan seitsemän kilometriä. Suomessa lähin kauppamme on 10 kilometrin päässä kotoa, joten olemme tottuneetkin ostamaan kerralla enemmän eikä kaupassa tarvitse ravata päivittäin.

Maatilalla asuessa näkee elämän toisenkin puolen. Isännällä on omien kanojen munimat munat, lampaanlihat ja vuohenmaidot, hedelmät, oliivit... Eletään kirjaimellisesti kädestä suuhun. Työ eläinten ja kasvien kanssa on elämäntapa, tapa pysyä hengissä.

Kun kielitaitomme lisääntyy ja tutustumme isäntään paremmin, ehkä mekin saamme jatkossa tilan lähiruokaa!