Kohtaamisia

Elämän vaihtelevissa tuulissa kulkiessa, me kaikki kohtaamme paljon monenlaisia ihmisiä; niin ystäviä, tuttuja kuin tuntemattomiakin. He kiinnostavat – te kiinnostatte – minua. Minua on aina kiehtonut ihmisten tarinat. Tarinankertojavanhempani sytyttivät palon kuunnella muita ja tutustua syvemmin ihmisiin. Ulkokuoren alla piilee ihmeellisiä asioita ja tapahtumia. Kaikki ei ole suinkaan sitä miltä näyttää…

Jokaisellahan meistä on tietysti tarina, jollain särmikkäämpi, jollain ”värittömämpi”, mutta aina hieno ja kuulemisen arvoinen. On paljon asioita, mitä me emme voi toisesta tietää, ja kaikki toki eivät myöskään omia asioitaan halua edes muille toitottaa. Joskus tulee tehtyä liian hätäisiä johtopäätöksiä ihmisestä vain ulkokuoren perusteella, vaikka niin ei soisikaan tapahtuvan. Vanha ystäväni vieläkin naureskelee muistolle, kun hänestä oli niin hassua, kun yritin löytää aina ihmisestä positiiviset puolet, olin nuorena sanonut jostakusta jota muut olivat arvostelleet: ”Mutta olihan sillä niin kauniit kulmakarvat.”

Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat tärkeitä, ja ne tuntuvat jatkuvasti iän myötä käyvän yhä arvokkaammiksi. Elämä on arvaamatonta, ja turhan moni poistuu luotamme aivan liian varhain. Espanjassa ollessani sosiaalinen elämäni oli paljon vilkkaampaa kuin Suomessa. Päätin, että kun palaan, haluan tavata enemmän ystäviäni myös Suomessa, en jumiudu enää telkkarin ääreen kotisohvalle. Haluan kuunnella ystäviäni, jutella ja viettää aikaa heidän - teidän - seurassa.

Siitä kehkeytyi minulle myös ajatus, että voisin kertoa kuukausittain muillekin henkilöistä, jotka myös itse haluavat tuoda tarinansa muiden ulottuville. Tuoda esiin kynttilöitä vakan alta, ehkä tietoa osaamisesta, josta lukija voi löytää myös hyötyä ja iloa omaankin elämäänsä. Kenties yhdistää ihmisiä jollain muotoa, joku voi saada vaikka vinkin: Hei, minäpä tilaan tuolta ihmiseltä kakun, tai minun tarvitsee saada tästä asiasta enemmän tietoa tms…

Henkilöt, joita toivon saavani esille, ovat kenties sivunneet elämääni, ehkä vain hipaisten, tai sitten heillä on voinut olla suurempikin sija elämässäni. Tai ehkä kohtaan myös henkilön, jota en ole tuntenut ennestään lainkaan ja saan itsekin mahdollisuuden tutustua. Tarkoitus ei siis ole olla mikään toimittajamainen haastattelija muistiinpanovälineineen, vaan kun on oma lehmä ojassa, toivon aitoja, ihania kohtaamisia! Luulen, että ensimmäinen ”koekaniini” voi allekirjoittaa tuon lauseen. Tapaamisestamme tuli nimittäin yllättävän kiva ja lämmin, vaikkemme olleet koskaan jutelleet aiemmin, tervehtineet vain.

Julkaisen nämä jutut aina kuukauden lopulla. Kuukauden kohtaamiset sopivat mielestäni hyvin blogini linjaan. Vaikka blogini sai ajatuksen Espanjaan lähdöstä, en ole kokenut olevani paikoista kertova ”matkabloggaaja”, vaan elämänmatkabloggaaja ennemminkin.

Koko elämä on  mielenkiintoista matkaa. Välillä täytyy myös pysähtyä katselemaan jo kuljettua polkua, joka auttaa uusissa askeleissa eteenpäin. Tuulen viemänä tai tuomana saan eteeni monenlaista asiaa ja tapahtumaa. Ja myös niitä mielenkiintoisia kasvoja, joidenka takana on varmasti vieläkin mielenkiintoisempia tarinoita.