Seikkailua Sevillassa ja Algarvessa

Kun Aurinkorannikon nurkat ovat jo tulleet tuttuakin tutummiksi, tuntui sopivalta lähteä käymään Andalucian pääkaupungissa Sevillassa, jolla on takanaan pitkä ja vaiheikas historia. Sevillasta taas on vain muutaman tunnin ajo Portugaliin, joten mikseipä naapurimaatakin voisi käydä samalla kurkistamassa.

Sevilla

Vuoret jäivät taaksemme ajellessamme kohti Sevillaa, jonne meiltä Mijas Costalta on 2,5 tunnin ajomatka. Maisema muuttui tasaiseksi, tiet olivat hiljaiset sunnuntaipäivänä. Oliiviviljelmiä oli silmänkantamattomiin, liikenneympyrässäkin (niin, joita suosittiin myös keskellä ei mitään) oli valtava hauska oliivikori.

Perillä Sevillassa etsimme hotellin, johon lemmikitkin olivat tervetulleita, mutta niitä ei ollut paljon tarjolla. Un Patio al Sur oli kuitenkin vehreä, siisti ja huokea omalla pikku pihalla, sijainti myös sopivasti ihan vanhan kaupungin reunalla.

Kun lähdimme kuljeskelemaan ja katselemaan paikkoja (melkeinpä helteessä, ilma tuntui sisämaassa ihan toisenlaiselta), minua kummastutti, kuinka suttuiselta ja likaiselta paikat näyttivät ja haisivatkin. Yleensä vanhoista kaupungeista pidetään huolta, mutta täällä joku graffitihirmu oli iskenyt värinsä vähän joka seinään. Olisivatkin olleet edes taidokkaita töitä, mutta ne olivat vain pahan mielen tuovia töhertelyjä.

Me toimme vielä lisäsotkua ravintolan terassille, johon istahdimme nauttimaan ensimmäiset viinit ja tapakset. Isommalta karvakuonolta pääsi valtaisa oksennus ja pentu päätti kusaista siihen samaan hässäkkään. Naapuripöydässä rouva nyrpisti paheksuvasti nenäänsä ja liehutti ilmaa kasvoilleen dramaattisesti. Kyllä meitä nolotti, jätimme reilusti tippiä…

Sevilla on eteläisen Espanjan kulttuurin, taiteen ja liike-elämän keskus, katsottavaa kaupungissa siis riittää (La Giralda-torni, Plaza de Espana, Sevillan Alcázar…). Meidän tutustuminen nähtävyyksiin jäi kyllä karvakuonojen kanssa pintaraapaisuksi. 

Illalla vielä istuskelimme ja maistelimme lisää tapaksia (eri paikassa ja koirat saivat jäädä hotelliin lepäämään). Tapaksista ja ylipäänsä ruoastaan kaupunki on kuulu, myös ilmapiiri on rento ja kansainvälisen oloinen. Tarjoilijamme oli tummaihoinen ja huomasimme myös muita tummia eri tehtävissä kaupungilla. Aurinkorannikolla nimittäin en ole huomannut afrikkalaisten toimivan juuri kuin poliiseja karttelevina katukaupustelijoina.

Olin ajatellut Sevillan lumoavan minut tarunhohtoisena ja romanttisena, mutta jostain syystä niin ei nyt käynyt. Minut kaupunki jätti kylmäksi, vaikka lämpöä riittikin.

Portugali, Algarve

Seuraavana päivänä otimme suunnan kohti Portugalia. Meillä ei ollut tarkempaa suunnitelmaa, ajattelimme käydä vain tutustumassa rajan toisella puolen lähialueilla. Lissabon kyllä houkuttelee tutustumaan, mutta siihen täytyy varata paljon enemmän aikaa ja lähteä ilman karvaisia ystäviämme.

Algarve on Portugalin etelärannikosta koostuva alue, joka on yksi Euroopan suosituimmista (ranta)lomakohteista. Aurinkotunteja luvataan 3000 vuodessa, mutta nyt sateinen ja sumuinen sää vastaanotti meidät rajan toisella puolella (rajalla ei ollut mitään tullimuodollisuuksia). Maisema oli niin ikään tasaista, ja mietin, kuinka paljon enemmän pidänkään kyllä vuorimaisemista. Arkkitehtuuri näytti hyvinkin erilaiselta kuin Espanjassa, myös pastellivärejä näytettiin suosivan. Ajelimme Faron ohi (jossa olisi jännittävä käydä joskus kesällä tekemässä luoliin veneretkiä) ja päädyimme Albufeiraan.

Löysimme viehättävän hotellin, jossa oli ylellistä tunnelmaa kauniine sisustuksineen ja uima- ja porealtaineen piha-alueella. Myös koirat pääsivät oikein punaista mattoa pitkin tähän Cerro de Marina nimiseen hotelliin, pienestä lisämaksusta tietenkin. Voi vain ajatella, kuinka mukava paikka on kesällä heille, jotka pitävät auringosta ja loikoilusta altaalla drinkkejä siemaillen tai rannalla upeissa maisemissa pulikoiden (itse en kuulu tämäntyyppisiin lomailijoihin).

Tähän vuodenaikaan niin hotellissa kuin rannallakin oli hiljaista (juuri meille sopivaa...). Kaupunki, joka tuntui ennemmin pieneltä kylältä, olikin mukavan viehko yllätys, missä oli miellyttävä kuljeksia. Ihmiset ja ravintoloiden työntekijät olivat ystävällisiä, ja menivät aivan sijoiltaan onnesta karvakaksikostamme. Kyllä rapsutuksia ja veden tuojia riitti, yksi tarjoilijoista jopa halusi viedä pikkukoiran kävelylle.

Teimme seuraavana päivänä retken Castle of Silves nimiseen maurilaistyyliseen hiekkakivilinnaan. Alueella on kyllä monia kiinnostavia ja mukavia retkikohteita monenlaiseen makuun. Ajelimme lähitienooseen tutustuen, ilma oli sateinen ja Ilmasto Atlantin rannalla tuntui erilaiselta kuin Aurinkorannikolla.

Liekö syynä kostea ilma vai naapurimaan erilaiset pöpöt tai mikälie, mutta niinpä sitten menin saamaan kurkkuni kipeäksi ja surkean flunssaisen olon. Päätimme jättää lomailut sikseen ja lähteä takaisin omille kotivuorille. Mutta on kyllä hyvä katsella maailmaa eri kulmilta, itselle ainakin vahvistui, että olemme löytäneet todella juuri meille sopivan paikan Espanjassa - vaikkei Portugalissakaan nyt mitään "vikaa" ollut.

Jos pientä vertailua tekee näiden naapureiden välillä, tuntuu, että ainakin Espanjan Costa del Sol on paljon siistimpi vessoja myöten, graffittisotkuja oli myös paljon Portugalin puolella. Espanjalaiset ihmiset tuntuvat eloisammilta (mikä minusta on hauskaa), vaikka portugalilaisetkin olivat toki ystävällisiä. Polttoaine on huokeampaa Espanjassa, samoin olut, ilmasto myös itseä miellyttävämpi täällä ja vuoret tietysti luovat mieleistäni jylhyyttä. Englantia puhuivat Portugalissa kyllä sujuvammin, toisaalta Espanjassa pyrinkin aina käyttämään espanjaa. Portugaliksi opin sanomaan obrigado – kiitos.

Niin, oma maa mansikka, sillä olemme ottaneet Espanjan omaksemme, kodilta on pikku casamme tuntunut alusta alkaen. Oli kyllä niin ihana palata takaisin kotikylille ja vuorille, paraninkin myös pian! Luulen, että myös karvakuonot olivat samaa mieltä.