Maailma kirkastuu Aurinkorannikolla - ikänäköleikkauksella hyvä näkö loppuelämäksi!

Maailma avautuu ympärilläni korkealta vuorelta. Katselen ja ihailen näkemääni, niin kuin olen tehnyt joka päivä siitä lähtien, kun asetuimme tänne Espanjaan Mijas Costalle. Mutta! En melkein usko silmiäni: Kaikki näyttää nyt kirkkaammalta ja tarkemmalta! Hevoset laaksossa piirtyvät selkeästi vihreästä taustasta, puiden lehdet vilkuttelevat minulle – ja hei, tuollakin kaukana on pieni rakennus, jota en ennen ole edes huomannut!

Onnittelen itseäni tekemästäni päätöksestä: Kävin silmäleikkauksessa! En osannut edes ajatella Espanjaan vuorotteluvapaalle lähtiessäni, että palaan Suomeen kirkkain silmin, että näköni voitaisiin korjata kaihi- ja ikänäköleikkauksella. 

Syksyllä kävin Fuengirolassa Espanjan terveys- ja hyvinvointimessuilla. Sol Eyesin Vision Clinicin esittelypiste ”pisti” siellä silmääni. Olin ollut kymmenen vuotta aiemmin laserleikkauksessa, mutta näkemiseen liittyvät haitat olivat jälleen aiheuttaneet päänvaivaa viime vuosina. Näköni oli alkanut heikentyä ja sumentua nopeasti, ja olin ravannut silmälääkäreiden ja optikkojen tutkimuksissa. Olin joutunut hankkimaan uusia laseja puolen vuoden välein, ja kassini pursuili kakkuloita eri vahvuuksilla monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Pienikin tahra linsseissä ärsytti minua. Kaksitehopiilareillakaan en mielestäni nähnyt kyllin selvästi. Vaikka minulla olisi siis ollut lasit millaiset hyvänsä, näin myös kaksoiskuvia ja toinen silmäni oli hämärtynyt. Olin saanut kaihin alun. Niinpä otin messuilla esitteitä mukaani.

Asia kuitenkin hautautui joksikin aikaa, kunnes kuulin Fuengirolan paikallisen radiokanavan Sol Eyesin mainoksen, joka jäi ajatuksiini. Siivoillessani kotona ja selvitellessäni pikku hiljaa syntyneitä paperiläjiä, messuilta ottamani Sol Eyesin esite tupsahti käteeni. Tutkin esitettä tarkemmin: ”Sol Eyes on silmälääketieteeseen/kirurgiaan, ortopediaan, dermatologiaan ja gynekologiaan erikoistunut kansainvälinen huippuluokan lääkäriasema Espanjan Aurinkorannikolla, Fuengirolassa”. Otin saman tien puhelun klinikalle ja päätin varata ajan ajatellen, että katsotaan löytyisikö silmilleni täällä jotain apua. Aurinkosilmät… nimi kuulosti lupaavalta.

Niinpä istuin jo varsin pian silmälääkärin tutkittavana. Klinikka oli siisti ja nykyaikainen tutkimuslaitteita myöten; työnsin kasvoni myös moneen eri laitteeseen, joita Suomessa en ollut nähnytkään. Näköni oli jälleen heikentynyt puolen vuoden aikana. Meistä jokainen saa myös jossain elämän vaiheessa kaihin, minä olin jo sen 54vuotiaana toiseen silmääni saanut. Lääkäri havainnollisti minulle silmänrakennetta kysellessäni leikkauksesta ja olisiko se minulle mahdollista tehdä. Hän kertoi, että minun kohdallani linssi olisi MIOL SFARIC. Leikkauksessa oma jäykistynyt/samentunut mykiö korvataan kirkkaalla keinolinssillä. Linssissä on monitehoinen rakenne, joka mahdollistaa näkemisen eri etäisyyksille. Sanoin, että jään miettimään asiaa.

Mutta tiesin jo samana iltana, mitä minun tulisi tehdä. Varsinkin ajatus, että tällaisen ikänäköleikkauksen jälkeen en enää koskaan tarvitsisi kaihileikkausta ja näköni pysyisi hyvänä hamaan loppuun saakka, sinetöi päätöksen. Sehän kuulosti suorastaan mahdottoman upealta! Se olisi minulle myös tavallaan varhennettu kaihileikkaus, joka taatusti parantaa elämänlaatua ilman lasien kanssa soheltamista.

Leikkaushinta tuntui toki tällaiselle tavalliselle tallaajalle paljolta, mutta mikään muu ei olisi omalla kohdallani parempi sijoituskohde rahoilleni. Voin tinkiä kaikesta muusta, mutta haluan nähdä selvästi ja kirkkaasti! Se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä! Joku muu käyttää vastaavan summan sumeilematta autoon, huonekaluihin tai vaikka kauneusleikkaukseen, remonttiin, kenties huvitteluun, mutta minä valitsin ehdottomasti hyvän näkökyvyn. Leikkauksia on monenlaisia, jokaiselle löytyy varmasti itselle sopiva. Hinta riippuu siis leikkauksesta, joten kannattaa selvittää, minkälainen toimenpide ja hinta itselle muodostuvat. Espanjassa oman leikkaukseni hinta on huokeampi kuin Suomessa tehtynä.

Soitin klinikalle ja varasin leikkausajan. Aika tuntui juuri sopivalta, sillä meillä ei ollut mitään menoja tiedossa. Vuorotteluvapaatakin olisi sopivasti vielä kuukauden päivät, fyysisistä tehtävistä on levättävä viikon leikkauksen jälkeen, ja ainakin pari viikkoa on vältettävä voimakkaita ponnisteluja ja verenpainetta nostavia aktiviteetteja.

Leikkausta edeltävänä viikonloppuna sitten mieleeni alkoi kuitenkin pulpahdella kaikenlaisia kysymyksiä, ja minua alkoi jännittää. Soittelin läheiseni läpi ja pyysin pitämään peukkuja. Klinikalle saavuttuani leikkauspäivänä, maanantaiaamuna, henkäisin huolestuneena heti viime hetken kysymykseni minua vastaanottamassa olevalle Clinic Managerille. Saatuani vastaukset kysymyksiini (esim. voinko sokeutua, voiko leikkaus epäonnistua, voivatko silmäni hylkiä linssiä, joihin kaikkiin vaustaus oli ei), rauhotuin. Minut ohjattiin rauhalliseen omaan tilaan, johon minusta tuli huolehtimaan hoitaja. Ihan kuin olisin saanut kaikki läheisteni tsemppiviestit ja voima-ajatukset perille sydämeeni, sillä rentouduin äkisti niin, etten edes tarvinnut hoitajan tarjoamaa rauhoittavaa lääkitystä. Vanhana kontrollifriikkinä halusin pitää aistini terävinä. Sain leikkaussalitakin, myssyn ja tossut. Myös lääkäri Petri Oksman tuli tapaamaan minua ja kertoi rauhoittavasti leikkauksen kulun, ja että mitään hätää ei ollut. Sain erilaisia tippoja silmiini, jotka laajensivat pupilleja.

Leikkaussalin tuoli oli mukava jossa sai hyvän asennon, kun se laskettiin makuuasentoon. Paikalla oli myös anestesialääkäri, joka laittoi sormeeni sykkeen mittauslaitteen. Kasvoilleni levitettiin liina, jossa oli aukko operoitavaa silmää varten. Silmä putsattiin ja silmään laitettiin puudutustippoja. Silmät ja ripset teipattiin auki, ja silmään asetettiin levitin, ja niin operaatio alkoi. Yritin hengitellä rauhallisesti. Tunsin olevani hyvissä käsissä.

On erikoista, että eipä siinä toimenpiteen aikana juuri näe muuta kuin kirkasta valoa ja värejä. En nähnyt mitään välineitä enkä lääkärin kättä. Oli helppo pysyä paikallaan, mutta jos olisi tullut asiaa tai vaikka yskänkohtaus, olisin vain nostanut kättäni, jolloin lääkäri olisi ottanut välineet siksi aikaa silmästä pois. Lääkäri kertoi rauhallisesti, miten edetään, ja että ollaan kohta loppusuoralla ja kaikki on mennyt hyvin. Voin sanoa, että leikkaus on kyllä helppo homma (ainakin leikattavalle 😊), paljon paljon helpompaa kuin vaikka hammaslääkärissä käynti. En tuntenut mitään kipua, ja ihmeen nopeasti koko leikkaus olikin ohi. Ajantaju katosi, mutta ehkä siinä meni korkeintaan vartin per silmä.

Ei sitten muuta kuin hiljakseen pystyyn ja takaisin omaan tilaan, missä minulle tarjottiin hyvät kahvit. Niin suomalainen kuin espanjalainenkin henkilökunta oli todella miellyttävä, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä jokainen. Sain lähteä kotiin jo muutaman kymmenen minuutin päästä. Olin tullut paikalle klo 9.00 ja poistuin klo 11.15.

Mieheni käsivarsi ja kyyti oli minulle tarpeen, näkö oli melko sumea, joka kuuluu leikkauksen jälkeen asiaan. Aurinkolasit ovat ehdoton juttu ensimmäisenä päivänä. Pienenkin valon osuessa silmiini, minulla tuntui aivan vihlovaa kipua otsassa. Kävimme apteekissa ostamassa neljää eri tippavalmistetta, joita tulee laittaa säännöllisesti silmiin jopa neljän viikon ajan. Vietinkin sitten loppupäivän hämärässä, kuuntelimme mieheni kanssa kuunnelmia, näkö oli vielä aika sumea, tosin iltaa kohden se jo kirkastui hieman. Silmät tuntuivat hieman roskaisilta, sekin kuuluu asiaan. Olin saanut silmiin suojakilvet, jotka teippasin yöksi silmien suojaksi.

Seuraavana aamuna maailma tuntui jo kirkastuneen. Ajellessamme kontrollikäynnille, katselin ihmetellen kaikkia autojen rekkareita ja erilaisia tekstejä, jotka nyt näin selvästi ja ihan yhtenä. Tarkastuksessa minulla oli kaikki hyvin, silmänpaineetkin normaalit. Sovittiin vielä muutaman viikon päähän tarkastus. Viimeinen kontrollikäynti on puolen vuoden päästä, sen voi hoitaa myös Suomessa. Olisin voinut heittäytyä ilosta ja kiitollisuudesta lääkärin kaulaan, mutta päädyin kiittämään niin kauniisti kuin osasin ja vatkaamaan kättä reippaasti.

Olen todella onneni kukkuloilla! Voin vain sydämeni pohjasta myös suositella vastaavaa muille. Seisoessani (tai kyllä ilosta hieman hypähdellen) Casa de Montanamme pihalla, vuoren huipulla, edessäni levittäytyy nyt kirkas maailma. Kirkas elämä!